United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä Ilmarin emäntä, tuo tarkan takojan nainen, vieri kohta kuolijaksi, kaatui kattilanoeksi oman pirttinsä pihalle, kape'ille kartanoille. Se oli meno nuoren naisen, kanssa kaunihin emännän, jot' oli viikon valvateltu, vuosin kuusin kuulusteltu Ilmarin iki-iloksi, sepon kuulun kunniaksi. Neljäsneljättä runo
Ilmarisen mielestä se on ihan mahdotonta, koska Sampo muka on yhdeksän lukon takana todellakin kummallinen seikka sepän epäilyksen syyksi. Sitten, kun Sampo-retkellä hauki on saatu ja Wäinämöinen siitä tahtoo jotain teettää, Ilmarinen hänelle lujasti vakuuttaa: »Ei tule tyhjästä mitänä, Kalan ruotasta kalua, Ei seponkana pajassa, Luona taitavan takojan.»
Louhi, Pohjolan emäntä, lupaa tyttärensä puolisoksi sille, joka takoo Sammon, ihmeellisen, onnea tuottavan taikakalun. Väinämöinen, kotiin tultuaan, toimittaa seppo Ilmarisen, "takojan iän-ikuisen", synkkään Pohjolaan Sampoa laatimaan.
Niinkuin palkehet pajassa Lietsovat takojan tulta, Niin sinä sepon kotona Onnen liestä lietsoelet, Työ-ilon tulia hoidat, Nostat Ilmarin asunnon Kansan kunniataloksi, Taivasta tapailevaksi, Maan valoa valvovaksi. Maalle kukkia kokoat, Joita ei kadota kylmä; Kutsut lintuja likelle, Kultasuita kukkujoita, Itse toimit ja iloitset, Punot purppuraketoja Rihmoista elämän riemun Lapsille Kalevan kansan.
Siitä Ilmarin emäntä, tuo takojan tarkka vaimo, lehmät läävästä lähetti, laski karjan laitumelle, pani paimenen perähän, orjan lehmien ajohon. Kolmasneljättä runo Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin evästä, ajoi lehmät suota myöten, itse kangasta kapusi. Sanan virkki vierressänsä, kertoeli käyessänsä: "Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen!