United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän jatkoi omia ajatuksiaan ääneensä: "Mutta tuo kultainen pilvi antaa eloa ja lämpöä tuohon voimaan ja äärettömyyteen." Eksköld hymyili hiukan. "Niin hetkeksi ja näennäisesti. Mutta kyllä se niin on kumminkin että 'pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka kullassa ruskotelkoot'." "Arvid sinä muistat tuon aina", sanoi Anna hiljaa. "Täytyy muistaa", virkkoi Eksköld.
Muttinen ja Lyygia kulkevat tietään, majoittuen jollekin hohtavalle rantakalliolle, joka huokuu lämmintä, ja sytyttävät siihen tulensa, asettavat pannunsa kiehumaan. Siinä he loikovat ateriaansa odotellen, Muttinen onnellisena, ajatuksettomana ... sillä tavalla vain siinä kesää viettäen... Päivä on lämmin, he sulkevat silmänsä, he eivät katsele sinisen taivaan laupiaaseen äärettömyyteen.
Siellä hän nojasi, saaren impi, pyhävaatteissaan, kalpeana ja pienenä korkeata kivipöytää vasten. Sylissä joku kukka, muut olivat soluneet maahan. Silmät tuijottivat surumielisesti äärettömyyteen, jonka arvotusta ne näyttivät tutkivan. Suun ympärillä heikko hymy... Juuri tämän hymyn kohdalle hän piirtäessään pysähtyi, kun rupesi tuntemaan väsymystä. Oliko hän työhönsä tyytymätön?
Vähitellen heidän ajatuksensa ja puheensa, yksin halunsa ja toiveensakin irtaantuivat elämästä. He kadottivat maalliset tunteensa. He olivat ikäänkuin laivalla lähteneet maista, eivät enää nähneet rantaa ja hävisivät häviämistään äärettömyyteen.
Oli sentähden sekä järjellistä että kaikin puolin sallittua ja luvallista ihmiselle koettaa ohi nykyaikaisen tieteen tunkeutua edes aavistuksen tietä ..., sitä ainoata, mikä hänelle oli annettu ..., häntä ympäröivään äärettömyyteen, joka niinkuin ijäisyyskin oli ainoa todellinen, mikä oli olemassa, mutta joka oli jääpä ijäti käsittämättömäksi hänen rajoitetulle, äärelliselle hengelleen.
Mutta samoin kuin avaruuden tähtimeri katoaa äärettömyyteen sallien meidän havaita ainoastaan osan kirkkaudestaan, samoin meidän riittämätön älymme ja himmeä katseemme ei koskaan kykene täysin ja yht'aikaa tutkimaan kaikkien Raamatun ihanuuksien syvyyttä.
Oikein vastattu, virkkoi ruskeapukuinen, Me kuolevaiset emme tiedä, mistä tulemme ja mihin menemme, mutta yksille perille me kaikki pyrimme hautaan. Sinnekö menette? Sinne. Mutta en jäädäkseni sinne. Eräät kuitenkin väittävät atomin katoavan äärettömyyteen. He suuresti erehtyvät. Hän ilmaisee itsensä, hän ei ole talonpoikaisnainen.
Voit säästää sa vaivasi työlään ja harmaan: jos ruusuja on ne, ne kukkivat varmaan. Jos käydä sa tahdot äärettömyyteen, mene joka suuntaan äärellisyyteen. Ei kurkota katse korkeimpaan, kukin kadehtii vain vertaistaan. On karvain kantaa kateus sen, joka näkee kaikissa vertaisen. Tuhat kärpästä surmasin iltasella. Yks herätti aamuvarhaisella. Kiitetty olkoon rypäleen jumala!
Siinä saattoi Musti istua joskus tuntikausia, korvat pystyssä, liikkumattomana, vaipuneena luonnon äärettömyyteen, ollen itsekin osa luontoa, samaa taivasta, maata ja vedenselkää, joka välkkyi hänen ympärillään. Jos Musti olisi ollut ihminen, jota myös luomisen kruunuksi nimitetään, voisimme sanoa, että hän silloin palveli Jumalaa.
Loistavia, kukkivia pensaita tummia, humisevia sypressejä suloista kukkastuoksua oli hänen ympärillään ... ja hän katseli pitkin vedenkalvoa, joka oli merkitty paaluilla ja kalaveneiden kirjavilla purjeilla ja jonka kehyksenä oli kaukaisia sinertäviä saaria sinertäviä torneja loitolla häämöttäviä vuoria. Hän silmäsi äärettömyyteen.