United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin ottaa poika vahan, Käy pyhänkuvaan päin; Ja silmäst' entää kyynel Ja suusta sanat näin: "Sa ylhäinen ja puhdas, Sa Pyhä-Impynen, Sa kuninkaatar taivaan, Sull' avaan sydämen!" "Mun Kölniss' äidin luona On ollut asuntain, Niin, Kölniss' asun, jossa On kirkkoja sadottain." "Ja lähell' asui Gretchen, Vaan hän on kuollut nyt Tuoss' antimein tee terveeks Sydämmein särkynyt."
Silloin juolahti mieleeni Don Juanin kaunis aaria Zerlinalle, ja minä lauloin tahi lausuin mielenkiihkolla ja vilkkain käsiliikkein: »Sä ällös mua pelkää, vaan tullos linnaani, se lähell' tässä siintää hetk' viivy luonani.» Mutta ah!
Oi armoa!... ei, voiton lisäks ei Hän saata ryöstää kyynelt' äidin kurjan. Se helmaan valakaa sen ystävän, Jok', ehkä kovin koitteleekin meitä, Tok' unheesen ei nöyrää mieltä heitä. Mua kummullen nyt viekää. Kiitos, rauhaan Nyt tahdon jäädä. Menkää, sitä toivon. Ma tahtoanne kunnioittaa tiedän. Jos tarvitsette, lähell' olen tässä. Kymmenes kohtaus. Kuin huoletonna juhlapuvussaan Nuo joukot käy.
Brutus, Lucilius, Lucius ja sotamiehiä tulee. BRUTUS. Seis! LUCILIUS. Tunnussana! Seis! BRUTUS. Kuink' on, Lucilius? Onko herras täällä? LUCILIUS. Lähellä aivan; tässä Pindarus Tuo terveisiä sulle herraltansa. BRUTUS. Terveiset hyvät. Herras, Pindarus, Tahallaan taikka vieteltynä mulle Suurt' antanut on syytä toivomaan Työn tehdyn tekemättömäks; mut tyydyn, Jos lähell' on hän.
jumalten peljätessä jättein vihaa hän näytti uljuuttaan, mut käyttämänsä käs'varret eivät enää koskaan liiku.» Ma hälle: »Jos on mahdollista, silmin halaisin ensin nähdä hirvittävän myös Briareus-jättiläisen.» Tuohon hän vastas: »Saat sa nähdä Anteuksen, hän lähell' on, voi puhua, on vapaa, syyn kaiken pohjaan viepä on hän meidät.
Jotakin särkynytt' on katseessa, Ja puheesta viel' enemmän sen huomaa. Vaan miksi häntä aattelen? Hän eikö Tylyllä pilkan naurull' ystävyyttäin Hylännyt. Paras on kun hänt' ei huomaa. Kipunsa itserakkautt' on vain, Ja muiden kylmyys lääke tehokkain. Kuudes kohtaus. Myöhemmin SANANSAATTAJA. Se pursi, joka rauhalipull' äsken Päin linnaa riensi, nyt on lähell' aivan; Nyt muurin luo se laskee.
Paremp' on tytön nyt yksin Rauhoittua. Kenties kohta Väinö tääll' on. Moista miestä Odotamme orren alla, Ei pihalla. VANHA JOUKO. Totta, totta. Mut minuss' on outo tunne: Aina kun lähell' on onni, Vaara väijyvi lähinnä. TAINA. Taatto auta, väistä vaara! Menevät pirttiin. Pois menivät vanhempani. Miks' ovat minulle kahle Omaiseni äitinikin? Nyt hengitän keveämmästi: Luonto suo minulle rauhan.
No saatte; se vaan pitää tietämän, Kotona olkaa kello seitsemän. Niin kyllä, kyllä! Siitä ilo nousi: Mustikkasaareen sievästi he sousi. Ah, kuinka maistoi kauniit mustikat! Ah, kuin he söivät, kuin he juoksivat! Mansikkasaareen tahdommeko soutaa? Se lähell' on. Ei, emme taida joutaa! Niin punaisna ne hohtaa, näethän, Eik' kello varmaan ole seitsemän.
Hartaasti teidän puolehenne huokaa nyt sieluni, se että saisi kyvyn nousuunsa vaikeaan, mi viittoo, viehtää. »Ylintä autuutta niin lähell' olet», Beatrice virkkoi, »että silmäis täytyy terävät olla nyt ja nähdä selvään. Siks ennen kuin sa enemp' astut siihen, luo alas katsees, näe, kuinka paljon oon maailmaa jo jalkais juureen pannut;
Lähell' istuin. Sanat kuulin