United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin ottaa poika vahan, Käy pyhänkuvaan päin; Ja silmäst' entää kyynel Ja suusta sanat näin: "Sa ylhäinen ja puhdas, Sa Pyhä-Impynen, Sa kuninkaatar taivaan, Sull' avaan sydämen!" "Mun Kölniss' äidin luona On ollut asuntain, Niin, Kölniss' asun, jossa On kirkkoja sadottain." "Ja lähell' asui Gretchen, Vaan hän on kuollut nyt Tuoss' antimein tee terveeks Sydämmein särkynyt."
Mut kauniimpi koittoa päivän Ja lempeempi auringon laskuu Hän hymyten luokseni käy, Mä syliini kierron immen, Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee. Mun sydämmein autuudest' sykkyy Ja taivaana otsani loistaa, Kosk' seison täss' impeni kanss', Täss' vuorella sammaleisell', Kosk' mennyt on yö, Kosk' kimmeltää kesänen aamu Ja linnut ne laulelee.
On kohta vuotta kaksi Kuin häntä nähdä sain, Jäi vielä vierahaksi, Vaan nimi huulillain Pysyi; hän kaunis enkeli Mun aatteissani lenteli, Sydämmein kaihoon jäi. Sen jälkeen puoli vuotta Sain häntä tuntemaan, Jo silloin aloin vuottaa: Hän milloin kaivamaan Sais hautaa vanhan armahain, Minnekkä Saima vaipuis vain Ja minä yksin jään.
Jos olisi sydämmeni tuon tyynen järven kaltainen!» ja hän rupesi laulamaan: Ah ihana on ilta ja metsä vilpoinen, on tyyni järven pinta, jo nukkuu tuulonen. Vaan sydämmeni, miksi sä olet rauhatoin? Kun luontokin on tyyni, miks' sykit, riehut noin? Ah, sydämmein on lempi niin saanut sykkimään; oi tullos rauhan henki jo mua viihtämään!
Ah! näkee kuollut sydämmein Sinussa maailman nyt taasen; Lens' rintahani ahtahasen Taas toivo kanssas', perhosein. Sanoppa, perho, onko viellä Ain' nytkin niityt kukkaisat? Virtaako vedet kirkkahat Kuin muinoin? Sinitaivas siellä? Ja josko öillä metsässä Nyt linnun laulu helisevi? Mitenkä päivä päilyilevi? Oi, kerro mulle keväistä!
Aikaa uutta te laulelkaa, Niin voin mennehen unhottaa, Elon tuskineen leikkineen Ja mun lempeni pettyneen! Koski, mulle häävirttä soi! Armaat lähteet ja aallot, oi! Laulakaatte jäähyväiset Pettäjälleni ainaiset! Toisen sulhon ma valikoin, Johon aina ma luottaa voin, Jok' ei, suven suudeltuaan, Karkaa syksyllä matkojaan. Tullos, kuolo! sydämmein suo Uinahtaa sinun rintas luo!
Vihdoin kohotti hän päänsä, aukasi sylinsä, ikäänkuin olisi hän tahtonut sulkea rakastetun sydämmellensä, ja lauloi kirkkaalla, miellyttävällä äänellä seuraavan laulun: Jos koti kallis Taas sinut nään, Ei jättämään Sydämmein sua sallis. Oi Roosa, jalo ruusunen, Minulle itses näytä Keskellä ruusujen Ja lemmen kukkien Sulolla mieles täytä. Sydän, tahdotko ratketa? Kestä tuskassa, riemussa!
Mieltäni se rohjentais! Sävelet ja äänet tuolta Kietoo vallan sydämmein! Kaikki voima rinnastani, Sulaa huoliks suloisiksi, Sulaa kaihon kyyneliksi! Pitikö hänet tappaa? Kuinka voin Sen tehdä, kun näin silmäns' iskun? Siksi Ma kalvan öisin omaan rintaan syösnyt! Ja rikoinko, kun ihmisyyttä tein? Niin, rikost' onko sääli?
Hänelle tahtoisin antaa uuniluudasta, jaa, teenpä hänelle jonkun keposen. MAURA. Lapsi lapsi, mitä haastelet! Muista muista, että on hän Jumalalta pantu jäsen valtakunnassa, kuritukseksi syntisille ihmisille. Eikä siis tullut nytkään saunoitusta. Peeveli! useinpa tässä kyllä uhkaillaan, mutta harvoin paukkuu, ja siitäpä tuskittelee paksu sydämmein, vimmastelee, jaa, kasvaa, sen tunnen.
Hymyllä tuolla samalla hiljaisella, hänen oman ihanan salaisuutensa hymyllä, jonka minä niin hyvin tunsin entisistä ajoista, mutta joka nyt ei enää näkynyt karttavan tulla huomatuksi kääntyi hän nyt puoleeni, laski kätensä olkapäälleni ja katseli minua silmiin. "Rakas, sydämmein ystävä Fredrikki!