United States or Sierra Leone ? Vote for the TOP Country of the Week !
En kyynelt' itkenyt, en vastannutkaan, ma koko päivään, yöhön, kunnes toinen kohosi aurinko maanpiirin yli. Pistäytyi säde pieni vankilaamme tuskaisaan, ja kasvot neljät näytti kuvani oman mulle onnettoman. Surusta silloin kättä kahta purin, nää luullen, että minun nälkä oli, äkisti nousivat ja virkahtivat: 'Ah, isä meitä syö, se meille tuska vähempi on!
TITUS. Siks, ettei kyynelt' ole mulla enää. Tää suru lisäksi on vihamies: Vetisen silmän anastaa se tahtois Ja kyynel verolla sen soentaa; Ja kuinka silloin koston luolan löydän? On kuin nuo kaksi päätä haastaisi Ja uhkais, etten tule autuaaksi, Ennenkuin maksan nämä ilkityöt Suun sisään niille, jotk' on niihin syypäät.
ANTONIUS. Nyt nöyrä sopimus mun täytyy tehdä Tuon nuorukaisen kanssa, halpamaisest' Imarrella ja madella, mun, joka Pitelin mieltä myöten puolta maailmaa Ja onnen loin ja kukistin. Sa tiesit, Kuink' olin kiinni pauloissas ja kuinka Mun miekkanikin, lemmen hervaisema, Sokeesti sitä kuuli. CLEOPATRA. Anteeks, anteeks! ANTONIUS. Ei, kyynelt' ei! Yks ainoa jo korvaa Tapot ja voitot. Muisku vain!
TROILUS. Luja Kreikan mies on, lujuudessa viisas, Viisaudess' uljas, uljuudessa hurja; Mut minä naisen kyynelt' epatompi, Kesympi unta, tyhmää typerämpi, Enemmän alla päin kuin tyttö yöllä, Ja saamaton kuin kokematon laps. PANDARUS. No niin, tästä olen jo tarpeeksi sinulle puhunut; mitä minuun tulee, niin minä en siihen sen enempää kajoo enkä siitä piittaa.
HOVINAINEN. Kyll' itkisinkin, jos se teitä auttais. KUNINGATAR. Ja minä laulaisin, jos auttais itku, Ja sult' ei tarvis lainaks kyynelt' ottaa. Mut vait! Puutarhurit jo tulee. Piiloon, Pois puiden varjoon! Muutteissa se uho On yleinen. Käy tuhon eellä tuho.
En kyynelt' itkenyt, en vastannutkaan, ma koko päivään, yöhön, kunnes toinen kohosi aurinko maanpiirin yli. Pistäytyi säde pieni vankilaamme tuskaisaan, ja kasvot neljät näytti kuvani oman mulle onnettoman. Surusta silloin kättä kahta purin, nää luullen, että minun nälkä oli, äkisti nousivat ja virkahtivat: 'Ah, isä meitä syö, se meille tuska vähempi on!
Oi armoa!... ei, voiton lisäks ei Hän saata ryöstää kyynelt' äidin kurjan. Se helmaan valakaa sen ystävän, Jok', ehkä kovin koitteleekin meitä, Tok' unheesen ei nöyrää mieltä heitä. Mua kummullen nyt viekää. Kiitos, rauhaan Nyt tahdon jäädä. Menkää, sitä toivon. Ma tahtoanne kunnioittaa tiedän. Jos tarvitsette, lähell' olen tässä. Kymmenes kohtaus. Kuin huoletonna juhlapuvussaan Nuo joukot käy.