United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hermes. Hefaistos. Dionysos. Apollon. Ares. Pluton. Poseidon, Zeus, Artemis. Pallas. | Herakles. Afrodite. Eros. Kreikan jumalat olivat loistava joukko, joka kansan uskonnon mukaan asuskeli pilvien yläpuolella, korkealla Olympos-vuorella.
Synkän näköisenä prefekti nousi vallilta, hyppäsi jalon, mustan espanjalaisen oriinsa Pluton selkään ja lähti muutamain ratsastavain isaurilaisten seuraamana tarkastamaan vahtien valppautta ja joukkojensa lukumäärää. Hän kiersi ympäri koko kaupungin antaakseen kuuluttajille aikaa julistaa ja kaupunkilaisille aikaa kokoutua. Hän ratsasti oikeata Tiberin rantaa ylöspäin.
Te, Publius ja Sempronius, toimeen käykää: Kuokalla kaivakaa ja lapiolla, Maan sisus-uumenihin tunkekaa Ja, tultuanne Pluton valtakuntaan, Tää pyyntökirja hälle antakaa Ja sanokaa, ett' oikeutt', apua Andronicus hält' anoo, vanhus, jolta Sydämmen särki kiittämätön Rooma. Ah, Rooma! Niin, tein onnettomaks sun, Kun kansan äänet siirsin tuohon mieheen, Jok' ilkeästi nyt mua kiduttaa.
TROILUS. Et kohtele mua hyvin, Kreikan mies, Kun häntä kehut vain ja harrast' ilkut Mun pyyntöäni. Tiedä, kreikkalainen, Hän niin on ylistystes ylipuolla Kuin sinä häntä palvelemaan kehno. Hyvänä pidä, vaadin sen, ja käsken; Jos sit' et tee, niin kautta julman Pluton, Vaikk' ois sun turvanas Achilles-kolho, Ma niskas taitan! DIOMEDES. Tyyntykäähän, prinssi!
Siispä lähde Pluton yöhön! LEMMINK
Nuo siellä näät sä varjot kalvakat, Ja Pluton synkän, kammokatseisen; Sä veneeseen jo tummaan tuijotat, Mi yli vie sun virran vainaiden. Siis tulkaa, viime ystävyyden-työ Me hälle suokaamme jo joutuisaan! Jo kiihkeänä kutsuu soihtuin vyö, Hän rukoellen oottaa rannallaan.
Ei enää haukkuni käy, herrani ruoska ei soi, ei pure, peljätä ei enää Lydian hirveä hurtta. koirien kauhistus, Kerberos kentillä maan. Tääll' olen kuopattu maahan mun herrani Scipion viereen. Kahden jo retkellä maan yhdessä näin levättiin, aina, kun ei levännyt minun herrani Lydian luona. Yhdessä käymme me nyt myös Manan kenttiä päin Pluton koiraa kohti mun ankaran herrani kanssa.
"Hän antaa taitavien oppaiden saattaa heidät rannikkokaupunkeihin saakka." "Hän on maksanut monen puolesta matkarahatkin, että he pääsevät kauppiasten laivoilla Itä-Roomaan." "Katsokaa! Tuolla laskeutuu prefekti maahan mustalta ratsultaan." "Hän on Pluton näköinen." "Hän ei ole enää princeps senatus, vaan princeps inferorum." "Katsokaa hänen katsettaan."
Hän mulle: »Palaa viisautees, min mukaan olento täydellisempi myös tuntee syvemmin nautinnon ja kärsimyksen. Tää suku kadotettu, vaikk'ei koskaan todella täydellisty, sentään vartoo enempi olla kuin se nyt on.» Käyden näin tiemme kääntehesen, haastelimme me paljon muuta, jot' en kerro; sitten tulimme paikkaan, jost' on alasmeno: löysimme Pluton, suuren vainolaisen. Seitsemäs laulu
Näet, valpas valtasilmä näkee melkein Jokaisen Pluton kultajyväsenkin, Syvyydet mittaa pohjattomimmat, Aatoksiin tunkeutuu ja ilmi tuo ne Mykästä kehdostaan kuin jumala. Salaisuus jota tieto paljastamaan Ei pysty valtion on sielussa, Joss' asuu teho jumalallisempi, Kuin sana voi tai kynä ilmaista.