United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Herra pastori on vieläkin yhtä salaperäinen. Kuinka teillä voi olla sydäntä noin kiduttaa meitä molempia? Pölkkynen. Minä vakuutan se ei suinkaan ollut minun tarkoitukseni, mutta Neiti Kortman. Tuleeko se siis minun tehtäväkseni nostaa tuota huntua, joka tätä salaisuutta peittää. Olisiko sopivata että minä tunnustaisin että tiedän mistä on kysymys? Pölkkynen. Ooh, todellako! Neiti Kortman.
Hyvin usein ei Laara viitsinyt tuota kiduttaa, hän keksi keinoja päästäkseen voimallisemman kimppuun, ja viimein se keino löytyikin. Mihinkähän minulta lakki hupeni? kaipaili kerran Tuomas ruualta päästyään. Jos sinä pistit sen suuhusi, ilventeli Laara istuen penkillä, toinen käsi selän takana suojassa. Ei minulla niin nälkä ollut, tuumaili Tuomas, jatkaen hakemistaan.
"On, kuninkaani." "Vihdoinkin! Se ilahduttaa minua puhu!" "Tänään aiotaan kiduttaa erästä vanginvartijaa, joka kieltäytyi itse kiduttamasta muuatta syytettyä ja löi liktoria. Herra kuningas, vapauta tämä mies. Kiduttaminen on häpeällistä ja " "Vanginvartija on vapaa. Tästä hetkestä alkaen ei goottien valtakunnassa enää käytetä kidutusta. Pidä siitä huoli, Cassiodorus.
Kyllä!... Heinonen. Muista, Loviisa, että minulla on torvi. Loviisa. Vai niin, onko tarkoituksesi kiduttaa minut kuolijaaksi.
Yhdeksäs päivä koitti, eikä pienintäkään toivonkipinää ilmestynyt. Nälkä ja jano alkoivat kauheasti vaivata ja kiduttaa meitä, ja epätoivon tuska rupesi samassa määrässä rintaamme ahdistamaan. Kaksi seuraavaa vuorokautta olivat aina surkeammat. Janon ja nälän tuska rupesi jo muutamissa muuttumaan kauheaksi kuumeentapaiseksi houreeksi.
Teidän hyväksenne hän työtä tekee, teidän hyväksenne hän näkee vaivaa ja kiduttaa itseänsä, ettekä te edes tiedä, minne hän milloinkin menee!" Tämän puhui hän kovalla vihaisella äänellä, ja kuitenkin olivat hänen kasvonsa kalpeat, ja hänen huulensa osoittivat surua ja murhetta. Baruch katsoa tuijotti häneen, eikä voinut ahdistuksessaan mitään vastata nuorukaisen kiivaasen syytökseen.
Niin etten äitiä ees kaivannut! Sen taivas hälle palkitkoon! Vaan mua niin peloittikin hän, niin kiduttikin! SITTAH. Ja miksi? miten? RECHA. Ah, naisraukka, hän hän onhan kristitty, ja rakkaudesta kiduttaa hänen täytyy; hurmahenki tuollainen on hän, joka luulee, että tien ainoon oikean, tien yleisen hän tietää taivaaseen. SITTAH. Nyt ymmärrän!
Te, Publius ja Sempronius, toimeen käykää: Kuokalla kaivakaa ja lapiolla, Maan sisus-uumenihin tunkekaa Ja, tultuanne Pluton valtakuntaan, Tää pyyntökirja hälle antakaa Ja sanokaa, ett' oikeutt', apua Andronicus hält' anoo, vanhus, jolta Sydämmen särki kiittämätön Rooma. Ah, Rooma! Niin, tein onnettomaks sun, Kun kansan äänet siirsin tuohon mieheen, Jok' ilkeästi nyt mua kiduttaa.
Hän keskeytti lauseensa, hän tahtoi häntä kiduttaa. »Mitä hän sanoi ?» kysyi Kyllikki henkeään pidättäen. »Sitä, minkä sinä itsekkin tiedät että sinä olet ollut hänen vaimonsa, vaikka vihkimättä!» Ja Olavi näki tyydytyksekseen kuinka tuo lause iski Kyllikkiin kuin vasama niinkuin tarkotuskin oli. Kyllikki tunsi joka luusolmunsa vapisevan.
Joku veren-pesä on särkyvä hengittämisen vaikeudesta, hän on niin verevä mies, ett'ei tauti voi aivan kauan häntä kiduttaa ... mutta mitä minä seison ja lörpöttelen sinulle, lapseni! Ellen oli kuunnellut tarkasti. Et siis usko että isä on kärsivä paljon kuollessansa. Se on hyvä. On kauhea että ihmisen pitää kärsiä niin paljon! Ellen hengitti helpommin ja meni taas sisään isän luo.