United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Syyskin vaikka jo saa, vaikk' inkuvi säät maall' avaralla, Noit' ei marjoja haittaa huutehet, jäät, ei pane halla: Kylmäin vasta ne täysin kypsenevät, konsa jo on Kultaiset lehdet pihlajikon jäätehen alla.
CANITIUS. Ken on johtajana? SOTAMIES. Sanovat, muuan Taurus. CANITIUS. Miehen tunnen. AIRUT. Canidiota kutsuu päällikkö. CANITIUS. Nyt uutisten on synnyintuskiss' aika, Ja joka hetki jotain uutta poikii. Kahdeksas kohtaus. Tasanko Action lähellä. CAESAR. Taurus! TAURUS. Niin, herra? CAESAR. Maall' ei tapella! Varulla vain, ja taistelua vältä, Siks kunnes merell' asiat on selvät.
ANTONIUS. Kas min! EROS. Jo maall' on miekka. ANTONIUS. Joutuun sitten Se tehköön tehtävänsä. EROS. Rakas herra, Ylevä valtiaani, salli minun, Ennenkuin verisen ma iskun isken, Hyvästi jättää. ANTONIUS. Sen jo teit. Hyvästi! EROS. Hyvästi, herra! Nytkö jo? ANTONIUS. Nyt, Eros! EROS. No, tuossa siis! ANTONIUS. Jalompi mua Sin' olet monta vertaa.
»Jaa kyll se o´ hyvä tuo, mutt tuota sie et oo oppint vanhalt paholaiselt tuo myö ollaa kuultu enne, mutt soita jokkuu semmone, mikä o´ tähtii toiselt puole». Sillo käänäisii Saska höist ikkää ku ois hävennt ja soitti vanha viisu, minkä mie oli monta kertaa kuullt mammai laulava, yhest rinsessast, joka ol´ yksi vieraall maall ja suŕ isseesä pahapäiväseks.
ANTONIUS. Huomenn' aion Maall' otella ja merellä. Ma joko Jään eloon, taikka kuolleen kunniani Niin veress' uitan, että elpyy jälleen. Uljaasti taisteletko? ENOBARBUS. Lyön, ja huudan: »Kaikk' ottakaatte!» ANTONIUS. Oikein! Kutsu tänne Mun talon väkeni. Tän' yönä aulius Pidoissa vallitkoon! Sin' olit aina kelpo mies; ja sinä, Ja sinä myöskin: hyvin teitte työnne; Toverinanne oli kuninkaita.
Tyyssijan teille hankin. GLOSTER. Hellin kiitos! Taivasten siunaus ja armo runsas Sen palkitkoon! OSWALD. Nyt palkan saan! Nyt kelpaa! Tuo pääsi silmitön on onnen portaaks Minulle luotu. Vanha ilki-konna, Eroas joutuun mieti! Maall' on miekka, Jok' etsii surmaas. GLOSTER. Kättäs armeliasta Nyt käytä niinkuin mies! OSWALD. Haa! pöyhkä moukka! Suojaatko julkipetturia? Pois!
Saalist' en toki saa tasan kanssasi, konsa akhaijit valtaa kansavan kaupungin maall' iliolaisten; suurimman sotamelskeen mun käsivarteni kyllä kestää saa; vaan viimein kun jakoaika on saaliin, sullapa pääosa on; vähän, rakkaan rahtuni saatan laivoihin ma, kun laannut on ottelo voimia viepä.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.
BANQUO. Poreita maall' on niinkuin vesilläkin; Nuo oli niitä. Mihin hävisivät? MACBETH. Pois ilmaan! Minkä ruumiiks luulit, haihtui Kuin henki tuuleen. Voi, kun eivät jääneet! BANQUO. Tosi-olennoistako nyt haastelemme, Vai olemmeko syöneet hulluheinää, Mi mielen viepi? MACBETH. Lapsistanne tulee Kuninkaita. BANQUO. Ja teistä kuningas. Ja Cawdor-thani myöskin, eikö niin?
Niinkuin vainiomailt' etähällä oliivia nuorta 53 hoitaja kasvattaa maall' uhkuvahettehisellä: sorjaa vehmauttaan sepä versoo nuojuen hiljaa, kukkia valkeanaan, joka tuulen tuutimin latvoin; vaan yht'äkkiä riehahtain rajumyrsky jo tempaa rungon juuriltaan sekä sen rysähyttävi maahan: noinpa nyt Euforbon, jalopeitsen Panthoon poian, maahan löi Menelaos, hält' asevarjehet otti.