United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan polotellen Zeus näki niitten haikean murheen, synkkänä päätään puisti ja haasteli noin sydämelleen: "Voi polot! Teidät miks sai Peleus valtias meiltä, kuoleva ihminen, teillä kun kuoloton on ikinuoruus? Koitojen maan asujain kera tuskia kärsimähänkö? Luotua kurjempaa kuin ihminen eip' ole toista, piiriss' aavan maan mitä henkivi, liikkuvi missään.
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin sinne jo kiiruhtaa, korut, kauneet pääll' ihanimmat, ehkäpä lemmen armauteen kera ois halu hällä uinahtaa, ja hän sais unen huolia-viihtävän, vienon silmiin vuodattaa sekä mieleen selkeäneuvoon. Astui kammiohon, pojan armaan hälle, Hefaiston, laatimahan salasalpaisin, lujapielisin uksin, joit' ei aukeamaan muu kenkään kuoloton saanut.
Seitsemän kansavan kaupungin olet valtias silloin: Kardamylen, Enopen sekä Hiren heinävämaisen, vehmaslaitumisen Antheian, myös pyhän Ferain, armaan Aipeian, rypäleisten Pedason tarhain; nuo meren partaall' on, Pylos-maan liki hietavan äärtä; laumoin lampait' on sekä karjaa niiss'-asujoilla, sulle he kunnialahjoja tuo, kuin kuoloton oisit, tuo sun valtikkas alamaisina myös verot runsaat.
Vuorelt' äkkiä hän moniryhmyiselt' alas astui rientävin askelehin; kovin metsä ja kukkulat ylhät järkkyi jalkojen alla, kun kuoloton valtias kulki. Askelt' astui kolme, ja neljännellä jo ehti Aigaihin, kuhun aikoi; siell' all' aaltojen hälle kuulu ja kullanvälkkehinen ikilinna on tehty.
Eläimet he kumartuivat, Kun ne silmät kohouivat Kulkuun auringon, Joista sulo, lempi suikki, Joiden kyyneleistä tuikki Toivo kuoloton. Enkeljoukko ihastunna Näkee lemmen kuvautunna, Luojaa katselee. Tekoons Luoja painoi soman Sinettinsä, kuvans oman Huomaa, hymyilee.
Vaan näin vastasi loistava Hektor: "Aias, voi, mitä hoit, horisitkin, kerskuva koljo! Poika jos aigiinkantaja-Zeun niin totta ma oisin, korkean Heren kuoloton laps, osa-arpana joll' ois kunnia ainahinen sekä auvo Athenen, Apollon, kuin tuhon tuiman saa tänä päivänä kaikki akhaijit!
Kuin valo kirkkaan auringon, niin kiiltäväkarvat! Iliolaisten kanss' yhä ottelen, laivojen luon' en istuskentele, sen sanon, vaikk' olen vanha jo taistoon, mutt' ikipäivänä viel' en varsoja moisia nähnyt. Vaan joku kuoloton kohdannut ja ne antanut liekin. Teitäpä kumpaakin Zeus, pilviennostaja, suosii aigiinkantajan myös tytär, päilyväsilmä Athene."
Hengessään Helenos, Priamon vesa, tuon heti tunsi päätöksen, johon juur' oli kumpikin kuoloton päässyt; riensi jo Hektorin luo, sanan virkkoi vitkaelutta: "Hektor, urhojen pää, Priamon vesa, Zeun älyverta! Kuule ja noudata nyt oman veljesi neuvoa.
Niill' oli rinnallaan varaorhina Pedasos uljas, linnoilt' Eetionin jonk' oli tuonut Akhilleus, kuolollista sit' ei pari kuoloton jättänyt jälkeen.
Ylhään kohta Olympoon pääs, jumalain kotilinnaan, istui synkkänä mieli hän viereen Zeun Kronossynnyn, 869 näyttäen haavaa, jost' ulos uhkui kuoloton hurme, näin sanat siivekkäät valitellen hälle jo virkkoi: "Zeus isä, etköpä suutu jo moisist' ilkiötöistä? Aina on toisiltaan kipu karvahin kuolematonten kärsiminen, eduks ihmisien sotasille kun käyvät.