United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kostoa sukuni surma, Ison kohlut, maammon mahlat.» Mutta juuri kun hän tälle veriretkellensä lähtee, saapi hän sen arvaamattoman sanoman, että hänen isänsä ja äitinsä eivät olekaan joutuneet surman omiksi Untamon sodassa, vaan päässeet pakoon pieneen piilopirttiin, jylhän korven sydämeen. Nyt Kullervon synkkä kohtalo näkyy kerrassaan kokonaan valjenneen.
KULLERVO. On sydäntä surrakseni. Kohoten. Mut on kostonkin sydäntä. En voi korpehen vajota Toimetonna, tarmotonna. Rintani palava kiihko Sotatulta roihuavi. Sen rajupaloksi päästän, Sillä kostan korkeasti Isän kohlut, maammon mahlat, Kiitän Untamo urosta Kurjist' orjanpäivistäni. ARMI. Nyt elä sotia jatka, Syyllisenä, tahrattuna, Nyt epäilen onneasi.
Mutta pojallakin puolestaan on jo tulevaisuuden toiveensa: Jopa kuuna kolmantena, Poika polven korkeuisna Alkoi itse arvaella: »Kunpa saisin suuremmaksi, Vahvistuisin varreltani, Kostaisin isoni kohlut, Maksaisin emoni mahlat». Tämän kuulee Untamokin ja säikähtyy; hän huudahtaa: »Tästä saa sukuni surma, Tästä kasvavi Kalervo!»
Armotta iski kirves kumoon nuoren elinvoimaisen vesan, kasvussa keskitiehen jääneen ja vanhemman lahoamassa olevan puun. Elämän mahlat valuivat maahan. Jotakin arvokasta on hävinnyt tässä metsässä, joka aikojen halki on pitänyt vireillä uskoa maan kasvuvoimiin. On kuitenkin säästynyt jotakin.
Hänpä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kunne läksit, Kullervoinen, kaaloat, Kalervon poika?" Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Juohtui mielehen minulle, puuttui aivohon ajatus mennä tuonne toisialle, käyä Untamon kylähän, kostoa sukuni surma, ison kohlut, maammon mahlat, polttoa tuvat tuhaksi, kypeniksi kyyetellä."
Jopa juohtui mielehensä, puuttui aivohon ajatus käyä Untamon kylähän, kostoa isonsa kohlut, ison kohlut, maammon mahlat, itsensä pahoin-piännät. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Vuota, vuota, Untamoinen, maltapa, sukuni surma! Kun tulen minä sotahan, tokko saan tuvat tuhaksi, kartanot kekälehiksi?" Tuli akka vastahansa, siniviitta viian eukko.
UNTAMO. Kerran Kuuntelin sivulta, kuinka Poika vannoi kostavansa Ison kohlut, maammon mahlat, Mun sukuni surmaavansa. Perintövihani silloin Remahti tulipaloksi, Kuin salolla kuiva murros Poudalla kipunan tullen Räiskinällä roihuavi. Orjajoukkoani käskin: Viskatkaa vetehen poika Syltä kymmentä syvälle! Poika ei vetehen kuole. Heittäkää tulehen herja! Tulestakin pääsi ruoja. Annoin hirtehen hinata.
Jos käännymme Jumalaa kohti, pysymme valveilla, jos avaudumme hänelle, kasvaa voimamme. Silloin alkavat persoonallisen elämän mahlat nousta, me kasvamme ja kypsymme.
Lähen surman suun esille, Kalman kartanon oville, suurille sotasijoille, miesten tappotanterille: viel' on Unto oikeana, mies katala kaatamatta, kostamatta taaton kohlut, maammon mahlat maksamatta, muistamatta muutki vaivat, itseni hyvin-piännät." Kuudesneljättä runo
Lähden surman suun esille, Suurille sotasijoille, Miesten tappotanterille! Viel' on Unto oikeana, Mies katala kaatamatta, Kostamatta taaton kohlut, Maammon mahlat maksamatta, Itseni hyvin piännät».