United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt setä kehoitti vaihtamaan airot sauvoimiin, mikä erään ison kiven alapuolella olisi vielä hyvin käynyt päinsä. Mutta Ville, joka ei tahtonut myöntää erehtyneensä, sanoi käyvän soutamallakin hyvin, ja kun Ville oli tottunut venemies, arveli kai setä hänen ymmärtävän asian paremmin, koska ei suoranaisella käskyllä pakottanut häntä vaihtamaan.
»Nyt airot liikkeeseen ja soutakaa, minkä ikinä teistä lähtee!» huusin miehille asettuen itse peräsimen ääreen ja ohjaten etelään päin, jossa luotojen turvin toivoin pääseväni kaleereilta suojaan. Miehet soutivat, että vesi vaahtosi, ja minä pidin silmällä kaleerien liikkeitä sekä hiljalleen vajoavaa laivaa.
Minnekä ne joutuvat, jos minä kesken katkean? Hänen päätään huimasi kuin pyörtyvän. Airot vastasivat veteen kuin hyhmään, venhe ei näyttänyt liikahtavan paikaltaan; rannat seisoivat, vaikka vesi vilisi taapäin. Souda sitten sinäkin. Marjan avulla päästiin ensimmäisestä nivasta ja tultiin suvantoon, jossa soutu kävi helpommin.
Silloin vene pysähtyi; poika veti airot ylös. Pappi säpsähti. "Mitä nyt!" hän sanoi. Poika nousi seisaalleen ja otti askeleen lähemmäksi. "Oletko valmis kuolemaan, pappi?" hän kysyi. Pappi vetäytyi taaksepäin ja katsoi kauhistuen poikaan. "Oletko järjeltäsi!" sai hän änkytetyksi. "Oletko valmis kuolemaan?" kysyi poika taaskin ja tarttui kovalla kouralla papin niskaan.
Suurena ryhmänä kulki matkue virtavaa jokea, airot loiski, hankaset piukki, haastelu kävi ja raikui ilmoille laulukin silloin tällöin. »Herrat tulevat tähän veneeseen», lausui muuan laskumies kahdelle herralle, joista toinen oli pitkä ja laiha, toinen lyhyt ja lihava. »Nämät herrat haluaisivat huvikseen laskea Pyhää, meneehän ne tässä veneessä?» kysyi hän Erkiltä. »Meneehän tässä», arveli Erkki.
Vilho heitti airot takaisin venheesen ja astui uljaasti veljensä kanssa rantaa ylöspäin ja sitten oikealle kädelle, jossa tiheän koivikon keskeltä vähäinen, yhden-kertainen, punaisella tiilikatolla varustettu huone ystävällisesti haamoitti.
Ja illan tultua Per seisoi talaan takana valvomassa. "Nyt Per varmaan tahtoisi olla minun sijassani", sanoi lukkari, hymyili ja pisti airot veteen. "Nyt lukkari varmaan pian tahtoisi olla minun sijassani", sanoi Per ja juoksi notkeasti lahden ympäri. Välistä hän seisahtui, katsellakseen, kuunnellakseen, mitä lahden toisella puolella tapahtui. Kuuluipa soutoa, ja lukkari siinä veneessä istui.
Laiturin takaa Onnen miesten laulu: Meripoiat me paatistamme hurraamme Noille maalle jääville, kyynelsilmä neidoille, Meripoiat me paatistamme hurraamme Suomen neidon kunniaks'! Laiturin takana jonkun matkan päässä nousevat airot kauniisti ja säännöllisesti pystyyn ja kuuluu kolminkertainen hurraahuuto. Airot alas.
Istui neiti lepetissä, Sekä istui, että itki, Sormiansa murtelevi, Katkovi kätösiänsä, Katsoi ylös taivahalle, Katsoi alas maarajoille; Taivahalla päivä paistoi, Vene matkoi maarajoilla. "Se on sulhoni venonen; Tules sulho ottamahan!" Sulho noin sanoiksi virkki: "Jopa tulen, jotta taian, Sulhon venot vetrehimmät, Sulhon airot armahimmat, Sulhon istumet ihalat." Sulho otti venosohensa.
Pälkäneveden sinertävällä pinnalla näkyi suuria kymmenhankaisia veneitä, joitten välkkyvät airot ikäänkuin komennon mukaan yht'aikaa nousivat ja laskeutuivat, ja kuten kosken kuohunnassa tulivat veneet rantaan. »Katsokaas, noissa veneissä me Kukkolaan pääsemme!» kertoi Kallu. »Niissä varmaankin on hauska kulkea», sanoi Hely.