United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
URMAS Kuin itsekseen: Niitä kiroja minä totisesti en ole tullut ajatelleeksi...
KULLERVO. Elä, taatto, tuota kuule, Suuren sortajan kiroja! Kuule sorretun sydäntä, Anna kuolla armottoman! Kuolenko ! KULLERVO. Hyvinkin kuole! Sija on maassa mennehillä Mahtavimmankin venyä. ILVO. Missä Ilmari ja Anja? Missä kaikki mun omani? Tuolle kostakaa, jumalat! Kuolee. Hän nukahti. Siin' on loppu. Veikö mahtinsa keralla? Jäikö kunnia jälelle?
Jos ne pääsevät tietoon sen voimasta, jos kansa lähtee sitä kulkemaan ja joutuu sen tenhottavaksi... Se on siitä estettävä, kiellettävä. Viha vihaa, kirot kiroja vastaan! Hän tunsi jo alkavansa olla selvillä siitä, mitä ainakin ensi aluksi olisi tehtävä.
FLAVIUS. Oi, suokaa Mun jäädä tänne lohduksenne, herra! TIMON. Jos vihaat kiroja, niin älä viivy! Pakene, siunattu kun oot ja vapaa: Ihmistä karta, mua älä tapaa! VIIDES N
EDMUND. Tässä seisoi Hän pimeässä tuima miekka maalla, Kiroja jupisi ja kuuta loihti Suotuisaks auttajakseen, GLOSTER. Mut miss' oo, hän? EDMUND. Kah! verta vuodan. GLOSTER. Edmund, miss' on konna? EDMUND. Hän tuonne juoksi. Kun ei millään voinut GLOSTER. Jälessä! Joutuun!
Pitikö sinun, joka rakensit kansakunnan suurta tulevaisuuden pirttiä, kompastua ... matalaan arkkuun? Ja oletko sinä, joka nousit kiroja poistamaan, koskaan ymmärtänyt minun heimoni kiroja? URMAS Hämmästyneenä: Sinun heimosi kiroja...? MERTSI Niin. Juuristaan irtireväistyn sirpaleen epätoivoisuuden kiroja!
KULLERVO. En isäksi tunne tuota, Jolla ei isän sydäntä. Mitä antoi hän minulle? Elämän kiroja täynnä, Osattomat orjan päivät, Puukon Viskaa veitsen tyngän lattiaan. tuossa sen murena! KALERVO. Terä murtunut oletkin, Et ehjäsisuinen urho. KULLERVO. Kuin koko Kalervon heimo. Mitä säästitkin minulle? Korven kolkon, viljattoman, Maata, vettä kansatonta. Paras sulta on perintö: Kosto, kosto Untamolle!
»Niin», sanoi Miina hyvillään aivan kuin olisi saanut neiti Smarinista puoltajan Esteriä vastaan, joka oli Miinan puhetta menninkäisistä loruksi sanonut. »Pahat henget ovat lähempänä kuin luullaankaan, neiti Esteri. Ne voivat ottaa minkä hahmon hyvänsä, ovat auliita palvelemaan pahansuopia ihmisiä ja tuottamaan kiroja viattomille.
Mikä vimmattu vihuri! Ilma vinkuu, myrskyää. HIPPO. Heitä loitsusi, Onervo. Soittosi lopeta, Hippo. Mitä Pohjolan kiroja Illi tuolla lie lukenut. ONERVO. Tenhokas oli tekomme. Ilman haltijat väkevät Riehuvat apuna joukon. Näetkö tuolla liekin lieska! Nyt siellä meteli nousi. Kuuluu kirkua, parkua, torven pärrytystä, sotahuutoja: "Hakkaa maahan!" ja asetten kalsketta.
Kaikkia muita vihoja ja kiroja vastaan tiesi Panu taiat ja loihdut, mutta kirkkotaikoja, ristintaikoja ja papin silmänteiden lumouksia vastaan ei hän taitanut ainoatakaan. Hetken hiihti hän epävarmana, miltei pelokkaana, niinkuin vaaran uhkaamana, jota ei tuntunut voivan torjua.