Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Silloin, Kalervo, partas tärisee kuin haavanlehti myrskyssä ja emäntäs ilon kyllyydestä valjentuu, ja murheenne sen perään, joka teiltä metsään eksyi ja, niinkuin näyttää, ainiaksi katosi, keventymän pitää hänen kauttansa, jonka siaan saatte, hänen, joka teitä lähestyy niinkuin mies vuosia sitten turpeen alle peitetty.
KALERVO. Et koskaan häntä näe. Jos säästitkin hänen pedot, niin eksyneen kauhistukset lempeän luontonsa viimein toki menettivät. K:N EM
Paikalla nyt jatka tiesi! NYYRIKKI. No no; voidaan hyvin sitten. Varman tiedon asiasta tahdon. Erämaahan nyt kiirehdin ja löytäisinkö entisen isäntäni, niin enpä tänne takaisin käänny, vaan yhdessä siellä Kimmo, Kalervo ja Kullervo kalastelevat ja metsissä käyvät. Luulenpa vielä pilvisen taivaan kirkkaaksi käyvän ennenkuin iltaan kallistuu päivä. Se valkenee.
Toki muuta en tajua Sovitusta arvokasta Kuin veren verestä, koston. KULLERVO. Meill' on yhteistä jotakin. KALERVO. Yhteistä viha verinen. ARMI. Mutta syyttömiä säästä! Et opettajaksi huoli Sutta, ilvestä, repoa, Et verenhimosta riehu Etkä surmasta iloitse, Vaan iloitset oikeudesta, Väärästä vihassa kiehut. Siksi väärä mahti murra!
Mut on raiskattu, piloilla, Raajarikkoinen tavoilta, Kuin meren petojen veikko, Raju, myrskyinen, väkevä, Hillitön tajuttomasti, Kelvoton elämän työhön, Turmeltunut turmelija. ARMI. Kalervo, Kalervo hurja! Vimmatust' olet vihassa. Oman poikasi kuvailet Kurjaksi, avuttomaksi. Mistä kiehut ja kohiset? Kuinka on kalassa käynyt?
Nyt olen sotajalalla. Vainoveikot kun tulisi, Näyttäisin sukuni voiman! Tarvitset sukusi jatkon. Anja, oisitpa omani! Nyt sun näyttäisin emolle. KALERVO. Kunpa en riutunut olisi, Harmennut, hatarajalka, Kanssasi tulisin, poika. POTERO. Min' en vain sotia suosi Enkä jättäisi taloa. Ethän vaatine, isäni? Jalkoja minult' ei riitä Silvottavaksi enempi. Kaks on kättäni satakin Kättä työmme tarvitsevat.
KALERVO. Kenen murhamies olet, sinä onneton? KULLERVO. Kaikki tahdon sinulle kertoa, koska yö niin pitkä on; kaikki sinulle kertoa tahdon. Naisen kauniin murhasin ja tapahtui tämä illan ikävässä hämärässä, ja ehtoruskosta silloin paistoivat idän vuorien tutkaimet. Sen hetken muistan. Ja nyt' sun kuulla pitää kenen murhasin; niin kaikki sulle ilmoittaa tahdon.
KALERVO. Jospa silloin ei olisi Sodittu ja suitsutettu Veljesten verivihoja, Niin nyt: ahjoa sisässä Teissä on sotatuleksi, Tulta vaaran valkeaksi. KULLERVO. Siin' oletkin oikeassa. KALERVO. Tuli Kullervo kotia, Ilmestyi kotipihalle Kuin tyly, levoton Tuoni, Hämmästytti ja peloitti, Kuin haudan takainen aave. Tuli kuin merestä miekka, Hyökyaaltojen ajama, Jota ei etsiä osattu.
Untamo ja Kalervo veljekset, eri heimokuntain edustajat, elävät alituisessa riidassa; vihdoin Untamo kaataa Kalervon ja tappaa hänen sukunsa; mutta eloon jääpi vaimo, joka orjuudessa synnyttää Kullervon, Kalervon pojan.
KULLERVO. Sepä parhain kaikista, sitä kohden riennän nyt; mutta sinä kuolleitasi hautaamaan lähde. KIMMO. Siihen huoneesen nyt käyn, missä hopeahiuksinen Kalervo veressänsä makaa ja emäntänsä kelmeänä olkivuoteella. Aatteles, että kaiken tämän saatoit matkaan sinä. KULLERVO. Kimmo, elä mua härsyttele. Taitaisinpa sanoa, että kaiken tämän saatoit matkaan sinä.
Päivän Sana
Muut Etsivät