United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta ilmestyipä nyt eteeni vale taivaan haamussa, hurmaten miehen, houkon, joka menetti kalliit aarteensa, sulkeakseen syliinsä petollisen kuvan. Minä murhasin äitini sydämmen, murhasin morsiameni sydämmen ja viimein parhaan ystäväni teurastin. Ja koska tämä oli tehty. muuttui äkisti lumoova haamu, hän muuttui ja sylissäni istui itse saatanan äiti, höyryen isäni verestä.
Minä emäntäsi murhasin, kauniin hämärän immen, joka kuitenkin paimenensa leipään leipoi kiven ja orjaksi nimitteli häntä. ILMARI. Pahoja töitäs luetella mielit? KULLERVO. Surma ja kuolema! hän kehnoksi orjaksi mua haukkui ja olipa tämä kuin jääkylmää vettä tulikuumaan kattilaan ammentaa: vereni kuohui, hiukseni pystyyn nousit ja maa ja taivas pimenivät silmissäni.
Siihen vastaan suoraan: minä minä murhasin hänen," ja hän vaipui puoleksi tunnotonna istuimelleen. "Te olette murhannut tyttärenne?" "Niin!" Ja keskustelu loppui hetkeksi, sillä kummallakaan ei ollut sen pitkittämisen voimaa eikä haluakaan. Mutta kummankin huokaukset ja kyyneleet kertoivat kovasta, vaikka aivan erilaisesta taistelusta.
En julmaa naisen murhaa toivonut, Vaan rakkautta varroin rakkaudesta. Niin Moabin ja Midianin uskoin Pelastavani, mutta murhasin Sun tyttäres ja rikoin kaksoiskansan. Nyt palvelijasi olen vaadi kosto! Sinua seuraan sotarintaan, mutta, Jos annat, otan kädestäs myös surman. ZUUR. Sinäkö syypää? Sulle tytärtäni En antanut, vaan Eglon ruhtinaalle.
"Minä hylkäsin hänet", vaikeroi hän tuskissaan, "minä hylkäsin hänet silloin kuin hän paraiten tarvitsi apuani ... olin huono vaimo ... lemmettömyydelläni murhasin hänet..." Sitten hän ajatuksissaan muuttaa koko kuluneen elämänsä.
LALLI. Senlaista onko ennen tapahtunut? TAIMO. Ei minun tiedostani... LALLI. Minulle Tuo ompi kova kosto... TAIMO. Mistä? LALLI. Siitä Sen sulle saatan sanoa siit' että Ma pispan murhasin. Mun korvissani, Jos kuinka mietin tätä asiaa, Tuo ääni aina kaikuu: murhaaja! Haa! sisälle ma tölliin törmäsin Hän makasi ma hänen herätin... Mull' oli kädessäni miekkani... Näin Taimo! Taimo, katso lattiaan!
Mutta sano, eikö lähesty vihdoin aika, jona kolme sieluni ijankaikkisesti lemmittyä, jotka murhasin ja joita rakastan vielä helvetin tulessa, eikö, kysyn minä, koita aika, jona he unohtavat tehdyn työn ja muistelevat minua lempien vaan? Minä rakastan heitä; voimallisempa kiirastulen hellettä on lempeni heitä kohtaan, ja sentähden ei sammu etäisellä reunalla tähti.
Mielitkö peloittaa amazonia kuolemalla? Turha vaiva. CANZIO. Pysäy minusta matkanpäähän; sun olennossas mua polttaa murhatun isäni veri. MARCIA. Niin, minä murhasin isäs, laskin hänen verensä ahneeseen multaan alas, josta huutakoon se kostoa aina taivaaseen asti. Sen tein, mutta tee nyt sinä kostosi teos. Se tee, se tee, se tee, sinä surmatun isän onneton, ainoa poika!
KALERVO. Kenen murhamies olet, sinä onneton? KULLERVO. Kaikki tahdon sinulle kertoa, koska yö niin pitkä on; kaikki sinulle kertoa tahdon. Naisen kauniin murhasin ja tapahtui tämä illan ikävässä hämärässä, ja ehtoruskosta silloin paistoivat idän vuorien tutkaimet. Sen hetken muistan. Ja nyt' sun kuulla pitää kenen murhasin; niin kaikki sulle ilmoittaa tahdon.
Niin, vastasi Sinikka-rouva hitaasti ja katsoen häneen suoraan silmää räpäyttämättä. Minä murhasin hänet, mutta vasta sitten, kun olin ensin hänen sielunsa vähitellen myrkyttänyt, niin että hänessä todellakaan ei ollut enää paljoakaan murhattavaa. Paavo Kontio painoi pään kätensä varaan, toisella kädellään yhä Sinikka-rouvan kättä puristaen. Seurasi pitkä vaitiolo.