United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin Väinämö nuori sä lasket vain päin unten ja toivojen saarta, sä näät vain pilvissä impyen ja katselet Pohjan kaarta mut ilkeä lappi sun yllättää, on noidalla nuoli kyinen ja kohta on laineilla musta jää ja essäsi syksy syinen.
Lyhyt on Suomessa talvinen päivä, lyhempi Pohjolan kesäinen yöhyt, lyhytpä myöskin on nuoruuden aika. Lyhinpä sentään on immestä ilta, jonka hän sulhonsa sylissä viettää. Pitkä on syksyen tähdetön ilta, pitkä on talvisen päivyen puhde, pitempi Pohjolan kesäinen päivä. Kaikista näistäpä pisin on sentään sulhoa vuottavan impyen aika. MIK' ONPI SYYN
Ennenkun sinivuokko osasi aavistaakkaan hän oli pehmeässä kätösessä ja silmiään avatessa sattuivat hänen katseensa kahteen kirkkaasen silmään, jotka juuri häntä tähystelivät. Sitten otettiin neulanen, pistettiin varren läpitse ja kukkanen kiinnitettiin kauniin impyen povelle. Käännös vaan, niin kyökki jo oli kadonnut ja loistava naissuoja oli kukkasen tähystettävänä. Siinäpä oli katsottavaa!
Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin, jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli, kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi. Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi: vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti, kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti, petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla.
Kun et muistane minua, annan täältä mennessäsi juosta purtesi kivehen." Ei kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. Niin päivänä muutamana, iltana moniahana laati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki. Nousi ennen liittoansa, ennen ehtoaikoansa. Läksi kohta kulkemahan, kylitse vaeltamahan senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan.
Mutta jos muuten tahdot tietää tulevaisen elämäsi vaiheista, niin ei siinä tarvitse muuta kuin puoliyön aikana mennä vuorelle ja nukahtaa sinne. Ja jos sinulla on uskoa, sinapin siemenkään niin näet unissasi ihanan immen. Hän lähestyy sinua hellin, viattomin silmäyksin ja juuri tämän impyen on kohtalo sinulle ikiystäväksesi määrännyt. KUSTAA. Kuinka! ihanan immenkö?
Onnellinen, ken rauhan saa. Kaunis on kuoleman kalpea kukka, tumma on Tuonelan impyen tukka, kukka se lapsia kutsuu ja varoo, impyen hapsia ihmiset haroo. Kultasiipiset karkelemaan. Multasiipiset multahan maan.
Kenties juuri niiden houkuttelemana saapui linnaan eräs köyhä kalastaja, joka teki selkoa oudon, kuvankauniin impyen ilmestymisestä heidän majoilleen, hänen kihlautumisestaan mökin muhkean nuorukaisen kanssa ynnä kaikista siitä johtuneista tapahtumista.
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, on kaukana kaiho, loittona yö kai täällä sun sielus säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman tuo kukkanen kentältä taivahan niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen urat uurtais otsahan impyen, joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, puron varrella puhtahan lähtehen, nuku kukkain keskessä aina.
Uinahda, impyen', rauhassa vaan, Yöhyt jo ääneti kattavi maan! Elias. KEV