United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näistä syistä jäi Niemimäkeläisten ja Lukulaisten väli entiselleen senki tapauksen jälkeen, sillä Niemimäkeläiset eivät pitäneet noista vähävaraisista torpan asukkaista pahaa, jos eivät aivan hyvääkään.
Kerran kevät-iltamalla vene vettä sousi, laski Varislahtehen. Mies nuori maihin nousi. Astui pitkin metsätietä, tuli ruukin taloon, siinä sijaa yöksi pyysi; sitten aikoi saloon. Oli yön ja toisenki ja kohta kolmannenki, koko viikon vierahana, vielä yli senki. Kukaan enää puhunut ei hänen lähdöstänsä. Monet kyllä miettivät: Mik' on hän miehiänsä?
Nyt etseissä taattoa taivaista Kuten tein minä ennen lassa Hetikohta on kohtalo vaivaista Mua ilkkuen pilkkaamassa. Ja turhaan lempeetä silmääs sun Nyt etsivi huokaava henki, Ijäisyyden mustaksi kuiluks kun On tiede jo muuttanut senki. Voi kuinka se sentään raskast' on Ero tehdä kaikesta siitä, Mikä lassa on onnemme talveton Ja kun kenkään tuosta ei kiitä.
Voi koska nään minä senki ilopäivän, Kultani rinnalla kulkevan ja käyvän! Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Syys jopa joutuu ja pois kesä lentää, Vaan minun kultani ei tule sentään; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Tule, tule kultani, tule kotipuoleen, Taikka jo menehynki ikävään ja huoleen; Voi minun lintuni, voi minun kultani, Kun et tule jo! Kant. Es. 8.
Niin kuulu Jumalan poika Itse tuon sanoiksi virkki: "Sen on paksu luojan kaula, Sen on paksu, senpä pitkä, Senki poikelta leviä, Kun on kaulasi omasi." Sanoi julma Juuttahainen, Pahin poikia pahoja, Ilkein isän aloja: "Mistäs tieät luojan kaulan, Kuin on paksu, kuin on pitkä, Kuin on poikelta leviä?"
Yksi paha tapa hänellä on, se on, että hän varastaa; vaan senki hän tietää peittää, kuin ilpo ihminen. YKSI KATSOJA. Kas hiis! niin on kuin kissa. Häntä ja pää ja viikset ja nenä niin totta on kuin kissa. OLUVINEN. Tässä on nyt elävä, jota ei löydy muualla koko mailmassa. Se on minun ainoa Koirani eli Mustiini. Monella ihmisellä on paljon hänen tapoja.
Jäivät tielle tenkaseni, Rannalle rahani vieri; Annoin ainoat rahani, Heitin hentuet hopiat, Wiron piikojen pivohon, Narvan naisten kukkarohon. Pahasti maannut. Olin poika pikkarainen, Koko kolmonen kesoinen, Kahen vuoen vanhukkainen; Koin kerta kesässä maata, Senki saunassa saloa, Piilten pikkuhuonehessa, Pikkaraisen piian kanssa, Matalan Marin keralla.
Pese silmät, pää silitä, Anna leipeä kätehen, Vuole voita leivän päälle; Kun ei leipeä talossa, Anna lastunen kätehen. Elä moiti anoppiasi. Ellös konsana sanoko: "Ei anna anoppi voita." Sano aina annettavan, Kapustalla kannettavan, Jos kerran kesässä saanet, Senki toisen talvellista.
Sen tietessä olemmaki aina varoneet, niihin mitään lisäksi panna, ja vaan aikaharvoin jonkun poisjääneen sanan vaillinaiseen paikkaan panneet, senki useimmiten muistossa säilyneistä kuulluista sillä paljo olemma ainoastaan kuulleet laulettavan, erittäinki vesimatkoilla ja muissa tiloissa, joissa kirjoitus ei syntynyt.
Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ettei kuluis turhaan tämä ikä nuori multa. Pikku lintu laulavi ja lämmin onpi ilta, Kulta istuu vieressäni joka kesäilta. Kulta istuu vieressäni, pikkulinnut laulaa, Minä itse kuikuttelen kättä kullan kaulaan.