Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Vihdoin oven löytää, siitä sisään työntyy köyryselin, toivottaa jo hyvän illan; kaikki yhtä hiljaa pysyy, narahda ei palkki sillan; vihdoin viekas ääni kysyy: »Onko Tauti hiihtämässä, Surma itse talvitiellä, vai on Simo Hurtta lässä, aikoo velhon vanhan niellä? Tervetullut Mallan majaan! Kohta joutuu iltainenki: saat vain kuolleen sormen vajaan, kanssa Kalman mullan senki.»
Nousee silloin nuorukainen: »Johtaja lien minä tässä, nimeni on Nevalainen. Mun siis menköön herja henki, Yrjö Sormu olkoon vapaa! Maksat, Hurtta, hurmeen senki; kohta kosto sunkin tapaa.» Väittää Yrjö Sormu: »Ethän poikaa usko raivokasta! Johtajaksi älynnethän miehen täyden etkä lasta. Päällikön hän käskyt täytti, mua kuuli kansan kuoro, hän vain sodan kättä käytti; vuoden päästä sun on vuoro.»
Synnyttämisen hetkellä olkoon waimo miten mahdollista kärsiwällinen ja muistawa senki, ettei hän kaikilla omilla huolillansa woi mitään ilman Jumalan awutta, johonka hänen tulee turwata. Wahwalla katosta roikkuwalla köydellä sopii hänen kohottaa itsensä istualle, jos niin toisinaan helpompi olisi. Huoneen pitää olla, ei lämpimän, waan raittiin, wilunwoittawan.
Ja turhaan lempeetä silmääs sun nyt etsivi huokaava henki, ijäisyyden mustaksi kuiluks kun on tiede jo muuttanut senki. Voi kuinka se sentään raskast' on ero tehdä kaikesta siitä, mikä lassa on onnemme talveton ja kun kenkään tuosta ei kiitä. Omatunto mun sentään palkitsee ja siinäpä kyllin on mulle, vaikka maailma tuhma mun tuomitsee, kaikk' uhraan, totuus, mä sulle!
Leski tuosta jalomielisyydestä kyyneleitä vuodattamaan, siunaten senki seitsemän kertaa Lovisaa ja kun tämä vihdoin lausui, että hän oli täällä Helenan tahdosta, niin leski alkoi ylistää tätä, sanoen aina uskoneensa, että Helena oli Jumalan lapsi.
Minä näetsen olen kulkenut halki maailman ja oppinut enemmän, kuin isien isänisät mailman alusta asti. LIISA. Joko senki olet oppinut: elämään syömätä? OLUVINEN. Sinä haastat kuin leikatusta lampaan päästä.
Elköhön sinä ikänä, Kuuna kullan valkiana, Menkö toinen miehiämme Hiitten hirveä ajohon, Sai palan lahoa puuta, Senki suurella surulla." Katrin parannus. Katri kangasta kutovi, Helma hieno helkytteli; Niin sen sulkki sukkulainen, Kun kärppä kiven kolossa, Niin sen piukki pirran ääni, Kun kivisen kirkon kello.
Läksin hevosen ostoon, Senki kovaan kostoon; Oli mulla rahoja säkki, Tuli sitte ilta äkkiin, Tahottiin minua tappaa, Rahani poies lappaa, Minä pääsin pakoon Vahvan vaaran rakoon. Yhyin sitte yhteen kylään, Senki sangen hyvään; Menin yhteen taloon, Senki sangen jaloon; Menin ulkoa tupaan, Ilman muuta lupaa.
Vaan siihen tyytyi ja lähti pois muitten joukkoon ja uskoi hyvin, että minä olen nöyräpäinen, ja selitti, miten sen kanssa pitää varoin puhua ja miten häntä veti korvalle kun hän vähän vasten sanoi: »En eläissäni ole parempata maukkua saanut. Vielä nytkin senki seitsemällä äänellä korvani huutaa tilliä.»
En ole opissa ollut, käynyt mailla mahtimiesten, saanut ulkoa sanoja, loitompata lausehia. Muut kaikki oli opissa, mie en joutanut kotoa emon ainoan avusta, yksinäisen ympäriltä. Piti oppia kotona, oman aitan orren alla, oman äitin värttinöillä, veikon veistoslastusilla, senki piennä, pikkaraisna, paitaressuna pahaisna.
Päivän Sana
Muut Etsivät