United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kesäilta, kaunis ilta, senki näytti kerran, Että pojat käveli ja eleli kun herrat. Tyttö. Kesäilta kelvoton se laitti kerran niinki, Että pojat pohmelossa puuttui suohon kiini. Poika. Pojat makaa kammarissa pumpulipaiallansa, Likat saunan lattialla mustalla varrellansa. Tyttö. Likat makaa aitassansa verkaviitan alla, Pojat pitkin pihoa ja tallin lattialla. Poika.
Siellä hyppi silloin ja hyppii yhä joka kesäilta mullosia kuin salakoita perhoja ottaen... Luopuen kohteliaana isäntänä omasta aikomastaan kalastuksesta minun hyväkseni hän huutaa minut luokseen, vaatii minut menemään venheeseen ja käskee Kokon opettamaan minut onkimaan. Opettaminen käy jotenkin siihen tapaan, että Kokko valitsee Ruthin varastosta n.k.
Mistä sinä sen tiedät? kysyi hänen viereisensä, toinen kukoistava, mustatukkainen tyttö, jonka avonaiset, iloiset kasvot uhkuivat terveyttä ja viattomuutta. Sinäkö muka tietäisit, millainen kuningas on! Niinkuin en minä tietäisi! jatkoi toinen toimessaan. Kuningas on pitkä kuin honka, kauniimpi kuin kevätaamu, lempeämpi kuin kesäilta semmoinen on kuningas.
Rauhallisina, niinkuin tyyni kesäilta, kuluivat ukon vanhuuden päivät hänen lastensa luona, ja heistä oppi hän myös tuntemaan, että Jumalan pelko, rakkaus ja työ onnen tuovat, vaan ei peritty rikkaus. ENSIMM
Oli kaunis kesäilta, hiljainen ja rauhallinen; provasti poltti tupakkaa pitkästä piipusta; hänen kasvoissaan ilmaantui hyvyys, vaikka jotakin kummallista oli hänen katseessaan, joka siirtymättä ja tarkkaavana oli luotuna mäen juuressa olevaan suureen kiveen, ja kuitenkaan ei hän sitä huomannut, yhtä vähän kun hän huomasi iloisia peltoja, missä viheriä vilja lainehti, tahi orjantappurapensastoa valkoisine kukkineen, joiden suloinen tuoksu tulvaili hänen luokseen, tahi oivallisia lehmiä, hänen omaa karjaansa, jotka olivat niityllä laitumella, taikka tuota pientä juutilaista kylää, joka vaikkei se läheltä nähden ollut juuri kaunis näytti niin viehättävältä ruohoisen mäen juurella.
Mut niinkuin maalla tyyni kesäilta, kun kasteen helmeilyä kukat juo, ja vieno rusko, hohtain taivahilta, jo rusositeet lännen pilviin luo: niityllä nuoret kaikki karkeloivat, jää ukot kylään neuvottelemaan, käy kautta laihon kultalaineet loivat, ja heinä tuoksuu, lintuin laulut soivat, ja suvirauhan autuus laskee yli maan: niin laulussasi, Oxenstjerna, hymyy Italian taivas yli Pohjolan.
Sen mahdollisuuden varalta, että epäilisitte meidän mustalaisia heikommiksi ja vähemmän tarmokkaiksi kuin Englannin mustalaiset, kerron tapauksen, jonka itse olen omin silmin nähnyt ja jonka kaltaisia voisin kertoa kymmenittäin hyvin luotettavain kuulopuheitten nojalla. Oli kaunis kesäilta, vähä jälkeen iltahuudon.
Ja nuori mies kulki ripein askelin laitakaupungin katuja ja saapui sille kadulle, jonka varrella pienissä huoneissa täyteiset lasit helmeilevät, puolihumalaiset tytöt istuvat miesten polvilla ja ihmiset suitsuttavat sille jumalalle, joka ei tule koskaan tyydytetyksi. Kirkas, kuulakka kesäilta. Päivän äänet olivat sammuneet, kadulla ei liikkunut ketään.
Mut lupaukses muista ja älä vaikertele nyt ja itke. HANNA. Niin olkoon! Vakaana ja lempeänä, Kuin kesäilta tämä, kuolemaas Mä tahdon katsella. ELMA. Nyt ylevästi Sä katsahtelet. Kaiken perustus, Sovinnon kruunu korkeudessa On lemmen henki lempeä ja kaunis. Mä väsyksissä olen, lepoon tahdon. Oi, jospa tällä huokauksella Mä sielun voisin ulos puhaltaa, Pois rauhan lehditettyyn kammioon.
Mitä näit sä muutaki ja näitkö vielä senki, Jos oli kaikki tervehet ja kulta liiatenki. Tule jo kulta tälle maalle, tule poika kulta, Ettei kuluis turhaan tämä ikä nuori multa. Pikku lintu laulavi ja lämmin onpi ilta, Kulta istuu vieressäni joka kesäilta. Kulta istuu vieressäni, pikkulinnut laulaa, Minä itse kuikuttelen kättä kullan kaulaan.