United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !


Johanna on minun morsiameni. Mi... mitä?... Sinun morsiamesi...? Niin juuri. Ja Johanna...! Johannako...? Juuri Johanna ... eikä kukaan muu!... ymmärrättekö? Usko sinä vaan!... vaikka se uskomattomalta kuuluu. En olisi minä tällaista voinut ajatella... Voi lapsi parat teitänne! Teidän olisi toki aiemmin pitänyt ymmärtää ... ettei tällaista...

Mutta Lyyli raukka hän seisoi toivotonna, tätä ei hän odottanut. Haikeasti hän huusi vielä Mikin jälkeen: »Oi Mikki, unohda minut, vaan älä luule minusta sitä, että tavarain tähden sinun morsiamesi olinMikki ei häntä tahtonut kuulla, hän oli mielestänsä kovin loukattu. Lyyli väänsi tuskissaan käsiänsä; hänen päätänsä poltti, hänen ruumiinsa vapisi, kun hän riensi kotiin päin.

"Kernaasti, poikani; vaan te'e se pian; kahdeksaan päivään en ole rahtuakaan nukkunut." "Menkäämme pois, sisareni", nuori mies sanoi molemmille tytöille. "Siirtykäämme täältä, että hän saa edes vähän aikaa levähtää." "Ei se hullumpaa olisi, poikani; mutta muista vaan, ett'et aivan kauan juttele morsiamesi kanssa. Kymmenen minuuttia, ei enempää.

Me olemme alhaista ja oppimatonta väkeä, kumminkin olemme kunniallisia ihmisiä, joita vaan ei niin käy narrata kuin itse tahtoo." Ylioppilas seisoi hämillään. "Antaa hänen mennä rauhassa", sanoi Elsa. "Hyvästi nyt Elsa", sanoi ylioppilas, antaen kättä Elsalle. "Hyvästi vaan, tule onnelliseksi uuden morsiamesi kanssa." Ylioppilaan pyörivät vedet silmistä ja hän meni.

Voitko vannoa olevasi minulle uskollinen morsian voitko?" Viimeisiä sanoja sanoessaan vapisi Edvard'in ääni tuntuvasti, ei kylmyydestä eikä pelosta, vaan siitä, että hetki oli kallis, joka päättäisi hänen tulevaisuutensa pyrinnöt. Hän syleili Klaaraa ja painoi hänen huulillensa useampia suudelmia. "Lupaan, lupaan, sill'aikaa ja hamaan elämäni iltaan asti olen oleva sinun uskollinen morsiamesi.

Jo aikoja olen hawainnut sinut urhoolliseksi mieheksi ja muutoin en olisikaan korottanut sinua aliupseeriksi, mutta en toki olisi sinussa luullut tuommoista teräkseltä kalskahtawaa tulta löytywän. Mene Jumalan nimeen morsiamesi luo, mutta muista parin tunnin päästä olla paikallasi", sanoi majuri liikutettuna. Heikki kiitti, kumarsi ja lähti.

Ainoastaan se minua surettaa, että luulet minua morsiamesi murhaajaksi." Manlius huokasi ja koko hänen ruumiinsa värisi salaisesta kauhistuksesta, ja äänellä, joka kuului, kuin olisi maan alta tullut, kysyi hän: "Kuinka he hänet tappoivat? Repivätkö pedot hänet palasiksi? Vai heittivätkö he hänen hennon ruumiinsa polttavien liekkien valtaan? Puhu!

"Mutta minä en tahdo ... enkä myöskään ole sinun vaimosi", sanoi Julia ja kääntyi samassa pois sulhostaan, "enkä", lisäsi hän hiljaa, "tahdo olla sinun morsiamesi enään..." "Et tahdo?" sanoi Arvid levollisesti. "Niin, mutta katsos, siinä on monta vaikeutta, ennenkuin kihlaus myttyyn menee.

»Onko tää tyttö sinun morsiamesikysyi joku. »Ei ole, enkä huolikaan», virkkoi Kusti. »Ei ole kaupankaan», oli Liisan leikillinen puhe. »Etkä sinä ketään saakaan», arveli Kusti. »En saakaan, sillä maasta ei kelpaa eikä taivaasta anneta», vastasi taas Liisa. »Onhan tää sievä poika», arveli joku Liisalle Kustia. »Onpahan tuossa, on kuin kesken ristiltä siepattu», oli taas Liisan vastaus.

Mutta kuuleppas, nyt sanon sinulle jotain aivan suoraan, koska olen ystäväsi: sinä et ole tullut ihmisvihaajaksi surusta, kun kadotit hänet, tuon ensimmäisen morsiamesi, vaan omasta ylpeydestäsi, joka tuntee itsensä loukatuksi ja sen tähden tahtoo tehdä vastarintaa, kuin tottelematon lapsi.