United States or United Arab Emirates ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun sitte sanoi olevan Taattonsa talon pihalla Eestakaisin astumassa: Taatto pellon kynnännässä; Maammosensa paimenessa Kesän mennehen kisoissa, Silloin maammonsa makasi Lapsisaunassa samassa; Veljensä ve'en varassa Vähäll' äiän ottamassa: Veli veellä onkimassa.
Ma tuntikausia ihaillen Kuvoa tuot' yhä katselen, Ei sulho kultoaan punastuvaa Niin tyystin katso kuin minä kuvaa. Ja kun ma katson, niin vähittäin Herääpi muistoja mielessäin Niin armahaita, niin ihanoita Ja kaivatessani katkeroita. Ma poies mennehen polvekseen Näen lapsuusmaailman riemuineen, Näen kynttilöitä ja joulupuita Ja ystävyksiä hymysuita!
Ja kun ma katson, niin vähittäin herääpi muistoja mielessäni niin armahaita, niin ihanoita ja kaivatessani katkeroita. Ma poies mennehen polvekseen nään lapsuusmaailman riemuineen, nään kynttilöitä ja joulupuita ja ystävyksiä hymysuita. Ja ompa kuin kuva elon sais ja mua hellästi katsahtais, ja ompa kuin hänen katsannastaan heloittais taivahan rauha vastaan.
Tyttö saattavi sanoa, Neiti varsin vastaella: "Taattoni talon pihalla Eestakaisin astelevi; Maammo parka paimentavi Mennehen kesän kisoja; Veikkoni ve'en varassa Vähäll' äiän ottelevi." Läksi poikanen kotihin.
"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen silta soitti sorsanluinen sillallista seisojaista, laki kultainen kumisi laen alla astujaista, ikkunat iloittelihe ikkunaisten istujaista. "Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen kääkäset käkertelihe sormuskättä sulkijaista, kynnykset kykertelihe hienohelman hempujaista, ovet aina aukieli ovellista aukojaista.
Tuota toivotit ikäsi, sanoit saavasi sataisen, tuovasi tuhannen neien. Jo saitki hyvän sataisen: tuon tuhannen tuppeloisen! Sait kuin suolta suovariksen, aialta ajoharakan, pellolta pelotuslinnun, mustan linnun mullokselta! "Mitä lie ikänsä tehnyt, kuta mennehen kesosen, kun ei kinnasta kutonut, saanut sukkoa su'unki?
Maailma heidän mainettaan ei muista, käy ohi heidän Oikeus ja Sääli: he jääkööt. Katsele ja astu eespäin!» Ma katsoin, näin ma lipun liehu-helman rataansa rientävän niin pikaa, että olevan näytti lepo outo sille, ja jäljessä sen ihmislauma vieri niin laaja, ett'en luullut oisi koskaan manalan maille mennehen niin monta.
Minne rantaan tullet, tiesi kulkee Kukkain kesken vaan. Niinkuin kevätpäivää majat armaat Sinua tervehtää, Kaiullansa Suomen vuoret harmaat, Niinkuin ystävää. Vanhuksen kotiintulo. Kuin muuttolintu talvipäiväin jälkeen palaa Kotinsa lammellen, Niin luokses, synnyinlaakso, tullen, rauhaa halaan Lapsuuden mennehen.
"Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen perin pirtti pyörähteli pirtillistä pyyhkijäistä, sintsinen sijoittelihe sintsillistä siivojaista, vajaset vasertelihe vajallista vastakättä. "Jo täällä tämänki talven, jopa mennehen kesosen piha piilten kääntelihe lastun pitkän poimijaista, aittaset alentelihe aitallista astujaista, orret notkui, parret painui nuoren vaimon vaattehia.
Hän saapuvi, antavi maalin, mi säihkyy purppuraruskona taivaalla, jonka kaukainen kansi hehkuvi autuutta maallisen riemun. Hän saapuvi, valtansa rastivi radan ihmisten kulkea kunne hän tahtoo, hän mennehen valtaa, hän tulevan luopi, hän ohjaa suuret ja pienet virrat, hän kutoo kohtalon välkkyvät vaipat, hän, kansojen käskijä, ihmisten herra, mi synkkänä pilvenä vuorilla viipyy.