United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vetäisi venon vesille, laski laivan lainehille teräksisiltä teloilta, vaskisilta valkamoilta. Veti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun; itse istuvi perähän, laaittihe laskemahan kokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta!
Nousi hän pian vuotehelta, Puki päälle vaattehia "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka hamehin hametta, Hame aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!" "Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!" "Voi, voi minua, vaimo valju, Kuinka sukin sukkiani, Sukin aina eestakaisin, Kuinka lie'kään tyttäreni!" "Hyvin kyllä, muori kulta, Hyvin ennen, nyt paremmin!"
Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi; nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, kuin on pitkän pilven longan, pilven tönkän taivahalla. Siitä läksi laskemahan, sekä läksi jotta joutui sampoa tapoamahan venehestä Väinämöisen. Vaka vanha Väinämöinen laskevi sinistä merta. Itse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa perästä: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylimäinen ystäväni!
Klaus lähtepi ajohon Ajoi Aumasten laolle, Pikkuniittuisten nimelle. Kirsti pyykille menevi, Pienten vaatetten pesolle, Paitain Elina rouan. Kuului kolkkina koasta; Kävi roua katsomahan "Oh mun Kirsti piikaseni! Mitä kolkitset koassa, Paukutat patoin luona?" "Huoran huopia virutan, Pahan vaimon vaattehia." "Elä Kirsti piikaseni! Kolki niitä niin kovasti."
"Paljo on tällä neitosella oman värttinän väkeä, oman kehrän kiertämätä, oman hyppisen hyveä, vaattehia valkehia, talvisotkun suorimia, kevätpäivän valkomia, kesäkuien kuivomia: hyvät hurstit huilahukset, päänalaiset pällähykset, sivallukset silkkihuivit, vilahukset villavaipat. "Hyvä mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverevä!
(Kosiomiehen puoli.) Vuotas mie sanon sanasen, Virkan vierin sulholleni: Sulhokainen nuorukainen, Elä neitoa ihastu, Elä neion vaattehia; Elä ensi-illallasi, Tok' ei vielä toisellana! Kiitä huomenna hevoista, Vuonna toissa morsianta, Kolmanna kotivävyä, Itsiäsi et ikänä! Moni on neito naitaissa, Orpana otettaissa, Portto poisajettaessa, Luosku luovuteltaessa. Moni on kaakku kaunis päältä, Kovin kuorelta siliä, Vaan on sirkkoja sisässä, Akanoita alla kuoren. Mont' on kantoa kas'ella, Kaikk' ei koivun kantoloita;
Mi oli lastuja pirannut, pälähellyt pälkäreitä selvälle meren selälle, lake'ille lainehille, noita tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli venosina veen selällä, laivasina lainehilla. Kantoi tuuli Pohjolahan. Pohjan piika pikkarainen huntujahan huuhtelevi, virutteli vaattehia rannalla vesikivellä pitkän niemyen nenässä.