United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevosten harjat ja hännät ovat leikatut, sääli niitä, kun muoti on ruvennut eläinten kidutusta edistämään. Tuossa urheilija yksinään ohjaa vaunupariansa, tuossa on neitosella ohjakset kädessä, ja raisu hevonen tottelee hänen komennustaan. Tuossa ajaa kokonainen perhe nelivaljakon vetämänä, edessä istuu ajuri ja lakeija univormuihin puettuina. Komeutta ja loistoa!
Kun metsästäjä otti hänet vuosikkaana penikkana haltuunsa, oli Leila vielä niin puhtoisen ja viattoman näköinen, että olisi tehnyt mieli syliinsä kaapata ja suudella sitä kuin lasta. Karva oli niin sileä ja hieno kuin untuva, turpa, tuo pieni, suippea turpa kuin samettiverkaa ja sieraimet pienellä sulavalla kaarella kuin mitä viehättävimmällä neitosella.
"Paljo on tällä neitosella oman värttinän väkeä, oman kehrän kiertämätä, oman hyppisen hyveä, vaattehia valkehia, talvisotkun suorimia, kevätpäivän valkomia, kesäkuien kuivomia: hyvät hurstit huilahukset, päänalaiset pällähykset, sivallukset silkkihuivit, vilahukset villavaipat. "Hyvä mutso, kaunis mutso, mutso valkeanverevä!
Mutta tässä nyt vain kestailen enkä muista, että jo on kirkkoonkin rientäminen"; ja nyt oli kahvi tuota hätää juotu. Vaan kuppia pois pannessansa huomasi muori tarkalla silmällään että pappilan nuorella neitosella oli uudet vaatteet yllä, ja tarttuen röökinän hameeseen, kysyi hän: "Onko tämä ostovaatetta vai kotokutoista?" "Kotona se on kudottu", vastasi neiti.
Selässä riippui neitosella pieni pyssy. Maisteri ei voinut liikahtaa paikaltaan. Taanoiset klassilliset ajatukset olivat hänellä vielä jäljellä: hän luuli tosiaankin näkevänsä itse Dianan. Vaan mitä katselee metsän mieluinen emäntä niin lakkaamatta ylös honkaan? Vait!
LIISA. Nyt vaiti, tuossa tulee vaari! Kolmas kohtaus. Entiset. AINA. No hyvää huoment', armas vaarisein! KILPI. Päivää, päivää, sinisirkkusein! Täss aika lysti leikki syntynee, Ja vaari vallan mustaks muuttunee! Vaan onhan kärjen silmä neitosella, Jos variksen on silmä vanhuksella. KILPI. No Liisa, kai jo kahvea me saamme? LIISA. Te suvaitsetteko? KILPI. Siis istukaamme! LIISA. Tulitte myöhään.
Mutta tässä nyt vain kestailen enkä muista, että jo on kirkkoonkin rientäminen»; ja nyt oli kahvi tuota hätää juotu. Vaan kuppia pois pannessansa huomasi muori tarkalla silmällään, että pappilan nuorella neitosella oli uudet vaatteet yllä, ja tarttuen neidin hameeseen, hän kysyi: »Onko tämä ostovaatetta vai kotokutoista?» »Kotona se on kudottu», vastasi neiti.
Kevähästä kesä kaunihin, Lintuin laulu silloin suloisinta. Aamusella päivä armahin, Kastehelmen kukkaa suudellessa. Lemmen kukan ensin puhjetessa Sydän sulin onpi neitosella. Silloinpa syntyi minun kultani, Kun kirkas päivä nousi taivahalle: Siitä sielun kirkkaus. Ja kuu kun riensi lempeänä länteen: Siitä sydämmen lempeys. Koi kaunihisti silloin vilkutteli: Siitä silmäin ihanuus.
Mitäs tärkeää tehtävää nyt on neitosella, kuin ei joudu enään kuulemaan isän kutsumusta? kysäsi vanhus äänellä niin peljättävällä, että kaikki miehet huoneessa vaalenivat ja vilkaisivat hämmästyksellä neitoon, joka oli rohjennut antaa syytä sellaiseen nuhteesen. Impi astui pää pystyssä, kopein askelin ja rauhallisen näköisenä alas portaista.
Joka kerta kun he liikahtavat, välkähtää jotakin rinnoilla tai olkapäillä. Toisessa paikassa puhuttelee kaartin upseeri nuorta neitosta. Upseerilla on kaulus niin kankea ja korkea, että hän töintuskin näkee kiiltovartiset saappaansa. Neitosella, hänellä ei ole kaulusta ollenkaan ja vaatetus alkaa alhaalta, alhaalta... hyvin alhaalta.