United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vetäisi venon vesille, laski laivan lainehille teräksisiltä teloilta, vaskisilta valkamoilta. Veti puuhun purjehia, vaattehia varpapuuhun; itse istuvi perähän, laaittihe laskemahan kokan koivuisen nojahan, melan vartevan varahan. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Puhu, tuuli, purjehesen, ahava, aja alusta!
Jalo herra Jaakko Puntus, Itse Wiipurin isäntä, Latoi laivoja lahelle, Kun kana munasiansa, Veti päälle purjehia, Kun on kummun kuusiloita; Veipä tuuli Turjuksehen, Ahavainen Aunuksehen, Purje Puolahan osasi, Ajoi riskin Riian alle. Jalo herra Jaakko Puntus Työnti linnahan sanoja; Paperit pakon perästä: "Onko pantuna olutta, Mettä meiän miehillemme?"
valkoisen kellervältä paistoi; väri vasemman oli niinkuin niiden, jotka tulevat Niilin virran vieremiltä. Läks siipi alta kasvon kumpaisenkin niin suuri kuin ol' lintukin; en nähnyt merellä moisia ma purjehia. Ne eivät olleet sulkaiset, vaan niinkuin lepakon siivet; niillä niin hän lietsoi, hänestä että kolme tuulta tuli. Tuost' oli jäätynyt Kokytos kaikki.
Kohenteli purjepuita, vaatevarpoja varasi; nosti puuhun purjehia, vaattehia varpapuihin, kuin on pitkän pilven longan, pilven tönkän taivahalla. Siitä läksi laskemahan, sekä läksi jotta joutui sampoa tapoamahan venehestä Väinämöisen. Vaka vanha Väinämöinen laskevi sinistä merta. Itse tuon sanoiksi virkki, puhui purtensa perästä: "Oi sie lieto Lemmin poika, ylimäinen ystäväni!
Kesti vuotteli kesä'ä, Kun tiesi kesän tulevan, Kantoi hahtehen kalunsa, Venehesen vei omansa, Lykkäsi venon vesille, Veti päälle purjehia, Itse istuihe perähän, Laittelihe laskemahan, Heitti raukan rannikolle, Verevän vesikivelle, Kultansa kujertamahan, Kaunoisensa katsomahan, Ijäksensä itkemähän, Kuuksensa kujertamahan.
Vielä edelleen samaa ainetta tutkien saamme kilpakosinta-retken hankkeissa täydellisen käsityksen Wäinämöisen komeasta laivasta: Pani haalien haljakkahan, Punaisehen pursipuolen, Kokat kullalla kuvasi, Hopealla holvaeli. Nosti päälle purjepuunsa, Veti puuhun purjehia, Veti purjehen punaisen, Toisen purjehen sinisen.
valkoisen kellervältä paistoi; väri vasemman oli niinkuin niiden, jotka tulevat Niilin virran vieremiltä. Läks siipi alta kasvon kumpaisenkin niin suuri kuin ol' lintukin; en nähnyt merellä moisia ma purjehia. Ne eivät olleet sulkaiset, vaan niinkuin lepakon siivet; niillä niin hän lietsoi, hänestä että kolme tuulta tuli. Tuost' oli jäätynyt Kokytos kaikki.