United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun vankka isäntä rakentaa perheellensä muhkeata kartanoa, niin siinä, kirvesmiehen veistäessä seinähirsiä sileiksi, kirpoo työsijalle melko-määrä lastun järkäleitä, joita sitten kylän lapset poimiskelevat pieniin kotipirtteihinsä valon ja lämmön avuksi.
Muistuu mieleeni eräs tapaus, joka sattui englantilaiselle lähetyssaarnaajalle Williams'ille Rarotongan saarella, joka oli yksi Austraalian saarista. "Kun hän eräänä aamuna tuli kirkon rakennus-paikalle, huomasi hän unohtaneensa kulmamitan kotiinsa. Hän otti lastun ja kirjoitti siihen hiilellä muutamia sanoja vaimolleen pyytäen häntä lähettämään kulmamitan.
Hän jo edeltäpäin, ennen kuin edes vielä on otuksensa silmin nähnyt, käskee rohkeasti: »Mi lienee Lapissa miestä, Kaikki hirven kannantahan; Mi lienee Lapissa naista, Kaikki kattilan pesohon; Mi lienee Lapissa lasta, Kaikki lastun poimintahan; Mi Lapissa kattilata, Kaikki hirven keitäntähän!»
Vaka vanha Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, arvasi ajan olevan, tunsi hetken tulleheksi. Jo veti melan merestä, tammen lastun lainehesta; sillä kalhaisi kavetta, iski kynsiä kokolta: muut kynnet meni muruiksi, jäi yksi sakarisormi. Pojat siiviltä putosi, melskahti merehen miehet, sata miestä siiven alta, tuhat purstolta urosta.
Pelvotonna paimen leikki Rannalla, joss' aallot vyöryi; Lainehille lastun heitti, Venheesen hän itse vieryi Aalloistapa äänsi tuuli: "Paimen, ellös eksy harhaan, Käänny Tapiolan tarhaan!" Leikiksi sen paimen luuli.
Tämä luki siinä olevan kirjoituksen, heitti sen maahan ja toi miehelle kulmamitan. Mies oli ihmeissään ja kysyi: 'Mistäs tiesit sinä että miehesi tarvitsee kulmamittaa? 'Lastuhan sen sanoi. 'Mutta minä en kuullut lastun mitään puhuvan', intti mies.
Terotetaan niinkuin moni tylsä miesi viinaksilla. Yksi vain on vika pieni auttajilla molemmilla: Lyhemmäksi kynä käypi joka lastun vuolennalta, lyheneepi lyhyt mieli joka viinapisaralta. Osuit päähän taikka nilkkaan, pitää saamas pilkka pilkkaan. Suokoon taivas että pyllyyn kasvais sulle häntä pisin. Joutuisitpa aika myllyyn siitä kun ma puistelisin!
Sitten kumartui hän äkkiä alas, pyyhkien kädellään takista lastun, joka keittiössä oli siihen tarttunut. "Vai hän? Te tarkoitatte häntä?" mutisi hän jotenkin epäselvästi hänellä oli piippu taasen suussa. "Hän ei ole enää täällä ei enää! On tiessään kiluineen". Hän ojensi taasen itseänsä, nojaava asema oli hänet tummanpunaiseksi tehnyt kasvoiltaan. "Mutta ettekö astu sisään, herra Markus.
"Osmotar, oluen seppä, Kapo, kaljojen tekijä, ainakin ajattelevi: 'Mitä tuohon tuotanehe oluelle happaimeksi, kaljalle kohottimeksi? "Kalevatar, kaunis neiti, se on sormilta sorea, aina liukas liikunnolta, aina kengältä kepeä, liikkui sillan liitoksella, keikkui keskilattialla yhtä, toista toimitellen kahen kattilan kesellä. Näki lastun lattialla: poimi lastun lattialta.
Mutta lyhdyssä syttyi nyt se paperi, joka oli loppuun palaneen kynttilänpätkän ympärillä. Valo loimotti entistä suurellisempana, valaisi joka lastun, mutta uhkasi sitä pikemmin sammua ja jättää Henrikin pimeään. Puut olisivat vielä olleet halottavat, mutta peläten ettei hän pimeässä osaisi liiteristä, Henrik kiirehti loimottavan lyhdyn kanssa kyökkiin.