United States or British Indian Ocean Territory ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Tällä», huomautetaan päiväkirjassa, »oli paljon rumemmat kasvot kuin kaikilla muilla, mitä olimme ennen nähneet; hän oli kokonaan mustattu hiilellä, kun täällä on yleisenä tapana maalata ihoa väreillä. Hänellä oli hyvin pitkä tukka, joka oli sidottu takaa yhteen ja pistetty eräänlaiseen papukaijansulista tehtyyn verkkoon; hän oli alaston kuten muutkin.
Naisella oli isänsä, äitinsä, sukulaisensa ja ystävättärensä, joille hän ei pitänyt minään häpeänä ilmoitella aviohuoliaan. Miehellä saattoi myöskin olla isänsä, äitinsä, sukulaisensa ja ystävänsä. Mutta hänen suunsa pysyi mykkänä, ja jos hän oli onneton, hän veti oman nokimustan murheensa hiilellä ylikäymättömän piirin itsensä ja perheensä ympärille. Tietysti se oli uljaampaa.
Tämän sotatemmellyksen, rumpujen pärrytyksen ja valitushuutojen keskellä oli Boleslavin suotu uneksia ensimäiset lemmenunelmansa. Hän oli äsken täyttänyt kuusitoista vuottaan, ja mitä lupaavin viiksienalku häämötti jo kuin hiilellä maalattuna hänen ylähuulessaan.
"Kasvattaa sekä miehet että naiset tosi vaimon kaltaiseksi. Lönnrotkin kuuluu olleen tosi vaimo. Nyt olen minä päättänyt kasvattaa kaikki Huttuset tosi vaimon kaltaisiksi. Pyörtyä ne jo alkavat osata ja rapakossa kävellä. Tulkaapas tänne, pojat!" Esa Huttunen teki hiilellä piirin lattialle. "Tämä nyt on olevinaan rapakko", sanoi hän. "Käykääpä sen yli ras dva, ras dva!"
Helpommin piirtäisin minä hiilellä puolipyörön tuolle uudelle permannolle, ja helpostihan se kävisikin, jos saisin istua koivun kannosta tehdyllä tuolilla, niinkuin pienenä; mutta pahaksi onneksi on tuoli mökkimme kanssa palanut, ja samanlaista uutta ei ole tullut sijaan hankituksi.
Varoja värin ja muun ostamiseen ei hänellä ollut. Usein oli hän ollut leivättä saadaksensa välttämättömimmät työ-tarpeensa, hänen oli siis täytymys piirtää kaikki näkemänsä esineet mustalla hiilellä tahi valkoisella liidulla. Suuri olento, jota hän nyt piirteli liidulla, oli erään kannolla istuvan ukon kuva ei mitään muuta.
Ja hiilellä paistettu punalihainen mullonen ja kova kokkeli ja lämmin pehmoinen lauantairieska, jossa voi sulaa kuin heinäkuun helteessä. Ja sen päälle kahvikupponen ja sikari itselle ja isännälle ja kahvin seassa jotakin, jota löytyy vielä pisarainen piiliherrain jälkeenjättämästä pullosta, kolmekruunuisesta.
Muistuu mieleeni eräs tapaus, joka sattui englantilaiselle lähetyssaarnaajalle Williams'ille Rarotongan saarella, joka oli yksi Austraalian saarista. "Kun hän eräänä aamuna tuli kirkon rakennus-paikalle, huomasi hän unohtaneensa kulmamitan kotiinsa. Hän otti lastun ja kirjoitti siihen hiilellä muutamia sanoja vaimolleen pyytäen häntä lähettämään kulmamitan.
Sen sanottuaan hän vaipui ajatuksiinsa tuijottaen hiillokseen. Hetken perästä hän otti puunpalasen, muodosteli siitä ristin ja mustasi sen haarukat hiilellä. Sitten hän katsoi vähän arasti minuun ja lausui: »Etköhän lainaisi minulle nappiani? Lahjan takaisin pyytäminen ei kyllä ole tavallista, mutta minä tunnustan, etten mielelläni leikkaisi toista nappia». Annoin hänelle napin.
Untevana ja puutuneena katsoi hän ympärilleen, hieroi silmiänsä ja jäi istumaan käsivarret nojautuneina polviin ja kädet ristissä. Vähitellen valveille päästyään hän kurotteli käsiään nähtävästi varsin hyvillään, kaivoi esiin piippunsa ja sytytti sen hiilellä, jonka tottuneilla sormilla otti ahjosta. Näin päästyänsä rakkaita savujansa nauttimaan istui hän taas rahille.