United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
LEAR. Teist' uskottuni, holhojani tein ma, Ja seurueeksi vaan tuon määrän vaadin, En muuta. Viisikolmattako vaan Saan luokses tuoda? Niinkö sanoit, Regan? REGAN. Sen vielä kerron: enempää ei meille. LEAR. Nuo häijyt velhot vielä kauneilevat! Kun muit' on häijympiä, kiitost' on jo Se, ett'ei ole häijyin.
Miks sinne moni teistä juoksee Rahansa, työnsä antamaan, Miks' ei ol' leipää ollenkaan? On todistaja, opettaja Ja kansain kaikkein päämies hän, Min luokses, Sion, lähetän. Sun kutsuhuutos silloin kajaa, Ja tutut, oudot pakanat Kilvalla luokses juoksevat. Ah, etsi Herraa, sielus Ylkää, Rukoile, kun Hän läsnä on!
Voithan laittaa lukkoja sekä telkeitä suojaksi vähäväkisten omaisuudelle väkeväin väkivaltaa ja sortoa vastaan. Ihmiset yhä vielä ovat tulevat sinun luokses ja maksavat sinun rehellisestä työstäsi " Mutta tähän nyt keskeytettiinkin jo Katrin puhe.
J. M. Ensi viikolla lähdemme Genuasta ja Heinäkuun alussa tulemme luokses." "Herra Jesus," huudahti Andreas Thorsen, "jospa vaimonikin nyt jo olis tullut, niin saattaisin sanoa; 'Herra, sinä olet osoittanut vapahtavaisuutes. Herra, nyt suot palvelijas käydä rauhaan! Mutt' ei hän viel' ole tullut."
"Isä Thorsen" sanoi hän, "isäntäni on minut lähettänyt asialle Jakob Tudekkaan luo, mutt' uhkaten kovan kovalla selkäsaunall' on minua kieltänyt sinun luokses poikkeamasta ja puhumasta sinun kanssas. Mutta mun täytyy, isä Thorsen, mun täytyy sinun luokses tulla." "No, minkätähden, Aiken Judnir?" kysyi kanttori. "Niin, isä Thorsen.
Kädet jäivät ristiin, huulet puoliumpeen. »Ann' uskon kärsimystä Mun tulla osaksein. Ja vihdoin hedelmänä Mun luokses kor jaa pois.» Ne olivat hänen viimeiset sanansa. Eikä Hanna sitten ollenkaan tiennyt, kuinka myöhään isä viipyi poissa. Mutta aamulla hän heti näki äidin kasvoissa tuon entisen surullisen piirteen. Ja kun hän puhui, oli ääni aivan painuksissa.
Ja minne aatos kiiti ain' aamuin, iltaisin? Se halki ilman liiti sun luokses, armahin. YRJ
Tie on pitkä; salmet seljät viiltää Myötätuulen siivin vaan hän voi, Mutta vaikka järvi tyynnä kiitää; Luokses armaan aatos salamoi. Linnun laulu, metsää kalkutellen. Lähde, juosten rantavieremää, Sääksiparvi, ilmass' suristellen, Leimuna sen luokses lennättää. Varo, läsn' on jumalainen. Kaunis tyttö, tyttö virma, Malta vainen pari vuotta, Etpä sitten noin sa kirmaa, Eikä vilku silmäs suotta.
ELMA. Käs kädessä ma Kalman herran kanssa Nyt seison, sen jo huomaan; mutta hieno On kätensä kuin nurmell' illan kaste; Ja rientääkseni luokses, ylkäni, Mun sieluni nyt siipens kohottaa ja kiitää läpi auerten ja sumuin Päin korkeuden sinilakehen.
Kuin kulkee pursi lehtipurjehin, niin samoo aatokseni salaisin sun luokses, aallon impi ihanin, mi koskaan tenhos miehen mielialaa; ja niinkuin kukkii tuomet, pihlajat, mun povessani tunteet kukkivat, ja niinkuin kohoo kokkovalkeat, niin sulle unelmaini uhrit palaa.