Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. toukokuuta 2025
Mutta kuta kauemmin hän veisasi, sitä ihanammalta hänestä alkoi tuntua. Tuntui kuin ei kukaan häntä enää soimaisi eikä olisi koskaan soimannut ja niinkuin kaikki hänen syntinsä ja pahat tekonsa olisivat hänelle anteeksi annetut. Olen köyhä, vaivainen, omas aina, Jeesuinen, anna koittaa päivän sen, kun pääsen luokses taivaasen.
Oi kaunis tyttönen, Sa tummin' tukkines, Jok' astut akkunall', Jok' pysyt parvellas! Tokk' suotta seisot sa? Oi jospa tähden mun Jos salpaa siirtäisit, Kuink' autuas oisin ma! Kuink' luokses lentäisin! Ylpeälleen. Tuon näetkös pomeransin? Viel' riippuilee hän puussa; Vaan maaliskuu on mennyt, Ja uusii kukkii tulvaa.
"Terveisiä poroille", anoi Lamik Rikkut. "Minun on niitä tervehdittävä," sanoi Seimke itkien. Vanginvartija avas oven, ja Olga astui sisään. Olga astui vangin luo ja tarttui hänen kätehensä. "Lamik Rikkut", pyysi hän, "André lähettää minut, vaimonsa, sinun luokses ja pyytää: anna anteeks hänelle!"
Mutt' kuinka kutsua nyt tohdit sa Minua luokses' tänne tulemaan, Kun vaaris vihaa koko maailmaa Ja ihmislapsia? niin lausutaan. AINA. Se aivan oikein onpi, ettei hän Rakasta maailmata ensinkään. Vaan kunpa kysymys on milloin noista Pelastajista, silloin onpi toista. Hän silloin sanoo: pitää kiittämän.
Kuinkahan kävis, jos esimerkiksi jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi kuninkaantytär, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses silkissä, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepenessä kuin riikinkukko, ja tällainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan sydämes kävisi? Minä kysyn, Simeoni.
Olenpa minä jutellut sinulle jokaisen sanan kanssapuheestani Uotin kera, koska minä sitte kahdeksan päivää olin siellä viemässä hänelle saappaat? Uoti tulee kyllä tänäin luokses niinkuin lupasi. Tiedätkös, minä puolestani uskon, mitä ihmiset sanovat, että sinä viimein lasket Uotin vapaaksi!"
Niin norjin liikkein haassa leijaat: nään hoikan vartes, silmäs seijaat, mun veikeänä luokses veijaat, kautt' taivasten, sua lemmin!
Ja poijes tyttö lähti, Hän läksi selkään yön. Taivaalla välkkyi tähti, Se katsoi tyttöhön. Oi, äiti, säkö sieltä minua katsahdat? "Oi, milloin luokses pääsen, kosk' päivän' loppuvat?" Näin lausui tyttö raukka, Hän vaipui lumellen, Ja valkee lumi vaippa Nyt peittää tyttösen. Hän äitins' luokse pääsi ja luokse Jumalan, Hän enkelinä piennä on iloss' taivahan. Aamulla renki rouvan Löytävi tyttösen.
Lähestyä jälleen tohti mikä kuului yhtehen. Kääntyi tunne toistaan kohti, kääntyi katse toisehen. Kaikki, mikä eros kerran, yhtyi halki aavan, yön. Meille siirtyi voima Herran, siirtyi ihme luomistyön. Aamun siivet, kautta vaivain luokses toivat, armas, mun, sinetöi yö tähtitaivain pyhän liiton solmitun. Riemuinemme, suruinemme oomme lapsia me maan.
Mit' auttaa vaikka varjelet Mua töistä jumalattomista, Ja joskus juomaan johtelet Mua lähtehistäs puhtahista? On sydämeni täynnä saastaa, Se omaatuntoani raastaa. Mua pese, puhdista! Mua auta, armahda! Mua nosta luokses, laskeu minuhun, Mun henkeni suo sulaa Sinuhun!
Päivän Sana
Muut Etsivät