United States or India ? Vote for the TOP Country of the Week !
On komea korven hirvi, Jonka pään vapaus nosti, Kuin salolla hongan latvan; Vaan pohjan palojen roihun, Hankien kimaltokiillon, Kevät-yön valonkin voitti Kauneus ihanan Pohjan immen. Parvi uusii viime säkeen IMMO. Mutta seppo kauneuden voitti. PELLERVO. Kauneus sepon anasti. V
Mikä on outoa, etäistä, Sinne nuorison ikävä, Sieltä siintävän näkevät Kultalinnan lintuinensa, Kunne saapuvat, tavaavat Kaarnalinnan, kaarnelinnun Katumusten, kaihon kartanolla. Paimensoitto uusii lopun. ILMARI. Etehen elävän mieli. Nuorten katse korkealle. Sinä, kuin väkevä lintu, Mun kohotat korkealle Reunalle punaisen pilven.
LAULUPARVI. Kunniaksi kauneuden! PELLERVO. Leikin-aika työn lomassa, Laulun-aika juhliessa Laulan teille! PARVI. Laula! laula! Suurvaltaa susi ylisti, Ahma peurojen tuhoa, Kettu, ilves ilkitöitä Minä kiitän kontiota, Jok' ei pieniä pureksi, Ei ota ylevän päätä, Urhoista jalointa miest' ylistän. Parvi uusii viime säkeen.
Oi kaunis tyttönen, Sa tummin' tukkines, Jok' astut akkunall', Jok' pysyt parvellas! Tokk' suotta seisot sa? Oi jospa tähden mun Jos salpaa siirtäisit, Kuink' autuas oisin ma! Kuink' luokses lentäisin! Ylpeälleen. Tuon näetkös pomeransin? Viel' riippuilee hän puussa; Vaan maaliskuu on mennyt, Ja uusii kukkii tulvaa.
TERHI. Laulakaamme, siskot nuoret, Morsiamen poismenosta! Itkekäämme, vaikk' ilosta! Morsian, suruja soita, Murmata muretta, sisko, Kun luovut kevätkukista, Jätät marjamättähäsi, Kisakenttäsi keveät Muun jätät, otahan muisto, Kevät istuta sydämehesi! Paimensoitto uusii viime säkeen. ILVO. Kiitos siskojen sulosta!
Mutta sietää siellä olla vankka kukkarokin. Niin selitti minulle eräs ystävällinen pyylevyys, kun häneltä tiedustin syytä, miksi hänen täytyy joka kesä kylpeä laihtuakseen. Eikö se ole sillä hyvä, että liian lihavuutensa kerralla karistaa ja sitte laihana poikana keppasee maailman läpi? Vai onko tauti paranematon, niin että se aina uusii?
Otan muistoja mukana, Toki toivoja enempi: Kirkastan Kalevan yötkin Toivontähtien tulilla. Sinä kuin silkkiperho pyörit Muinen meidän kämmenillä Kautta karkelon iloisen. Nyt menetkö, nyt jätätkö? Mitä jättänet jäänehille, Sydämille Pohjan poikaparven? Paimensoitto uusii lopun. ILVO. Jätin muiston kaunihista, Perhosista, kukkasista, Itse etsikää omanne.
Neito nousi Pohjolasta, Luonnon puhtoisen povelta, Kultakangasten kutoja, Loisti muita loitommaksi Hyvän vanhemman varassa. Sen suloa leivo lauloi, Kannel soi sen kauneutta, Maine sen kajahti kaukomaille. Parvi uusii viime säkeen. Maan somimmat sankarsulhot Nöyristyivät neidon luona, Kaunista kumarsi kaikki. Impi toivoi työn-urosta, Seppoa, joka takoisi Maahan taivahan taloa.
Immo nostaa poikaa ja kansa uusii viime säkeen. V
Suomen seppo, Suomen sulho, Taivahan takoja immen voitti. Parvi uusii viime säkeen. Eikö muista morsianta kansa? ILVO. Muisti laulunsa sulolla. IMMO. Kasvoitte kukat omanne Poskipäistä ja povista, Vielä toiste nuortukaatte Lastenne kevätkukista! Ulkoa kuuluu: "Morsian! Esille morsian! Sammon seppo ja morsian!" Immo jatkaa: Jo kajahti joukon ääni, Pari astukoon esille!