United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teidän herra poikanne ei ole luotu protestanttisuuden kalpeata päivän valoa, vaan katolisuuden hehkuvaa värikomeutta varten. Polttavat kyyneleet murtautuivat hänen silmistään, hän ei enää pitemmältä voinut hallita itseänsä, hän heittäytyi polvillensa ja tuli katolilaiseksi. Monsieur Thorsen! Sallikaa minun kertoa: "que faire? Yks puku on niin käytettävä kuin toinenkin." Minä olen fatalisti.
Tämän suostumuksen tehtyä jättivät Thorsen ja André kreivi Vasilin, André tuiki tuimistuneena tuolle nuorelle tytölle siitä, ett'ei tuo tahtonut katsoa hänehen.
J. M. Ensi viikolla lähdemme Genuasta ja Heinäkuun alussa tulemme luokses." "Herra Jesus," huudahti Andreas Thorsen, "jospa vaimonikin nyt jo olis tullut, niin saattaisin sanoa; 'Herra, sinä olet osoittanut vapahtavaisuutes. Herra, nyt suot palvelijas käydä rauhaan! Mutt' ei hän viel' ole tullut."
Andreas Thorsen oli lappalaisten ystävä, neuvonantaja, lohduttaja ja opettaja; hän otti osaa heidän suruihinsa ja kiitti Jumalaa heidän iloistansa. Kaikki ja jok'ikinen heistä pitäytyi aina tuohon "rakkaasen pappa kanttoriin" lukemattomilla kysymyksillänsä, epäilemisillänsä ja rukouksillansa, eikä miesmuistiin tiedetty kenenkään apua saamatta hänen luotansa lähteneen.
Muutamia viikkoja senjälkeen, kun Andreas Thorsenin vaimo jätti miehensä, olivat jotkut lappalaiset nähneet Ainan talvikäräjillä Karasuannossa; tässä katosivat jäljet, eikä niit' enää löydetty. Monet kesät, talvet kului, mutta hänp' ei tullutkaan. "Kyllä hän viimein tulee," sanoi Andreas Thorsen, "hän ei saata olla tulematta, hän tulee varmaan."
Uudenvuoden päivän aamuna löydettiin hänen ruumiinsa lumesta. Thorsen katsoi välttämättömäksi, että vakaviin hillitsemis-ohjeihin oli tartuttava, joll'ei kapinaa tahdottu päästää semmoiseen leveyteen, jota hän tuskin uskals ajatellakaan. Sentähden läks hän pois ja meni nimismiehen luo.
"Minä sanon, että Jumala siunasi viinin ja käytti sitä terveysvälikappaleena, ja juuri sentähden, että Hän näki meidän uskovan, ja että Hän tahtoi auttaa". "Se on kauniisti, sangen kauniisti!" huomautti venäläinen. "Se on totinen tosi," sanoi Thorsen nöyrästi. "Kaunotieteinen totuus saattaa esiyntyä rumassa, inhoittavassa muodossa, ja se saattaa myöskin ilmautua kauniissa muodossa.
Ensimmäinen tunturiposti, joka tämän yhteisen hääpäivän jälkeen Kautokeinohon saapui, toi morsiuslahjan Andrélta ja hänen nuorelta puolisoltaan Lamik Rikkutille ja juuri samalla kertaa sai Andreas Thorsen seuraavat rivit: "Rakas Isä!
Kun André oli kymmenen vuoden vanha, oli hän isänsä kirjastosta enimmän osuuden läpi kyntänyt; mutt' ei luonnollisesti ymmärtänyt enempää kuin puolet sen sisällöstä. Tämän kypsymättömän ja sulattamattoman luettavan ja lukemisen seurauksia aavistamatta, antoi Andreas Thorsen lupansa tähän aivan avoimell' ilolla.
"Uskotko, lukkari, puhuvas hengessä sen, mitä nyt puhut meille ihmisille?" "Uskon," vastasi Thorsen, antamatta itseänsä häiritä, "minä uskon sen, sentähden ett'en koskaan puhu mitään, muuta kuin mitä pyhä Raamattu selvillä sanoilla on lausunut."