United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tie on tehty tuhman mennä. Mistä tiesit tervahiiri, Ojamykrä tien osasit, Luovon lohta ampumahan, Siikoa ihoamahan; Mistä tiesit, kusta tunsit, Kusta kuitenki älysit, Täällä neien kasvavaksi, Impyen yleneväksi? Kuulu isoni, kuulu emoni, Minä vielä kuulusampi, Kuulun kultana merelle, Hopiana maille muille.
Luo suvinen, suuri taivas iloita inehmon mielen, ajatusten ailakoida; veä päälle päivän kaari, kaarelle korea impi, kuontalo kätehen neien, kultavillat kuontalohon; neiti kullat ketreäisi, huolisi hopeiset hunnut, minun polon pääaloille, uron uinuvan ylitse, ettei pistäis sääsken piikit eikä yölliset itikat.
Tyttö nuori päivät pitkät kulki korpimailla karjaa paimennellen, siellä riemusuulla lauloi tyttö, lauloi laajan ilman lintusille rinnan nuoren kaihot kaukomielet. Metsätietä pyssy olkapäällä poika uljas, valkolakki, astui, kuuli kaiholaulun kalliolta, riensi sinne, näki neien nuoren kysyi tältä, mitä tietä voisi päästä vaaran taakse tarvassuolle.
Ei ole sitä metsässä jalan neljän juoksijata eikä ilman lintusia, kahen siiven siukovia, ei vielä ve'essäkänä kalaparvea parasta, kuta sinun ei saaja saane, saaja saane, tuoja tuone. "Hyvä täss' on neien olla, kaunis kasvoa kanasen. Ei ole kiirettä kivelle eikä huolta huhmarelle: vesi tässä vehnät jauhoi, koski kuohutti rukihit, aalto astiat pesevi, meren vaahti valkaisevi.
Jänis varman vastaeli: "Sana ei miehe'en katoa!" Läksi jänis juoksemahan, pitkäkorva piippomahan, vääräsääri vääntämähän, ristisuu ripottamahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon.
Se oli surma nuoren neien, loppu kaunihin kanasen... Kukas nyt sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Karhu sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan! Ei karhu sanoa saata: lehmikarjahan katosi. Kukas sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan neien kuuluhun kotihin, kaunihisen kartanohon? Susi sanan saatantahan, kielikerran kerrontahan!
Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Teki tielle tetren pyyön, Rannalle revonritasen, Kylän alle neien pyyön. Kävi tieltä tetrenpoika, Rannalta reponen puuttui, Kylän alta neito nuori. Anterus ylinen yrkä, Ylimmäisen miehen poika, Tetrestä piti pitoset, Revon kauppoi kaupunkihin; Minne neitonsa menetti? Sen menetti vierehensä. Kurki ja varis.
Likka tanssivi somasti, Poika polkevi kovasti; Tasaisemp' on neien tanssi, Kun pojan poloisen tanssi. Likka on nätti ja soria, Poika potra ja koria; Voisi nuo pariksi panna, Kun ei ämmät äkkäjäisi, Koukkuleuat kokkajaisi. Tulisko Turusta rutto, Amputauti Aunuksesta, Tappaisi akat kylästä, Koukkuleuat kollahtaisi! Saisi naastit naiaksensa, Koriat kosissa käyä. Tanssin kulku.
Saautti tytön samassa, käärälti käpälihinsä, läksi tuiskuna tuvasta, riepsahti rekensä luoksi; työnnälti tytön rekehen, koksahutti korjahansa. Läksi kohta kulkemahan, valmistui vaeltamahan, käsi ohjassa orosen, toinen neien nännisillä. Neiti itki ja urisi, sanan virkkoi, noin nimesi: "Sain nyt suolle karpalohon, vehkahan vesiperille; tuonne ma kana katoan, kuolen, lintu, liian surman!
Nuori sylki ja pakisi: "Voi sinua lemmon vanha, Harma'an havukan silmä, Mustan koiran karvan kutri!" Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito. Kävi vanha kaupunkihin, Osti sieltä sussunaisen, Antoi nuorelle kätehen. Nuori sylki ja pakisi: "Voi sinua lemmon vanha, Harma'an havukan silmä, Mustan koiran karvan kutri!" Na'i vanha nuoren neien, Otti vanhan nuori neito.