United States or Aruba ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki vanha Väinämöinen luoksi purren päästyänsä: "Mitä itket, puinen pursi, vene hankava, valitat? Itketkö sä puisuuttasi, hankavuuttasi haveksit?" Pursi puinen vastoavi, vene hankava sanovi: "Vesille venosen mieli tervaisiltaki teloilta, mieli neien miehelähän korkeastaki ko'ista. Sitä itken, pursi raukka, vene vaivainen, valitan: itken viejäistä vesille, laskijaista lainehille.
Melu laivan kannella tuntui yltyvän sikäli kuin he lähestyivät kuunaria. Juomalauluja, kirouksia ja kaikenmoista kirkunaa, mitä vaan ihmiskurkusta voi lähteä, sekautui siinä toisiinsa synnyttäen sekamelskan, jota ei itse paholainenkaan olisi kärsinyt kuulla. Venosen tulo keskeytti hetkeksi aikaa hälinän. Ahavoituneita, parrakkaita kasvoja kurkisti reelingin yli ja köysi heitettiin alas.
Kylläpä tämä on kaunista! sanoi Kaarina. Voi, voi! huokasi Naimi. Täytyykö minun todellakin jättää tämä kaikki? Vesille venosen mieli tervaksiltakin teloilta, neidon nuoren miehelähän kullaisestakin kodista. Ei, ei, minä en tahdo täältä minnekään. Etpä suinkaan, vaan annat väkisin viedä itsesi. Jos Björn olisi edes pappi, että olisi voinut tulla tänne apulaiseksi.
Pieneen ruuheen, sellaiseen, mitä tavallisesti kuletetaan ison veneen perässä ja käytetään soutaessa jäätelille, jolle hyle on noussut loikomaan, pitää nuora kiinnittää joko etu- tai perävantaasen, sillä hyle voi kaataa kumoon tuollaisen kaksi miestä kantavan venosen, jos nuora sidotaan kiinni keskeltä. Hän kertoi erään hirvittävän tapauksen, jonka hän oli kuullut isältään.
Tuoll' ylhäällä ihme-impi Iki-ihana istuilee, Sen kultakoriste kiiluu, Hän tukkaansa suorielee. Hän kultakammalla kampaa Ja laulavi laulelon; Siin' ihmetyttävä sävel Ja viehättävin on. Tuon soutajan venhossansa Se hurmaavi loihdullaan; Ei näe hän karia virran, Hän katsoo vuorelle vaan. Ma luulen, nieluunsa pyörre Niin pojan kuin venosen vei; Ja loihtulaulullansa Sen tehnyt on Lorelei.
Neiti noin sanoiksi virkki: "Nenä poies lähteköhön, Nenä taattoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Laita poies lohetkohon, Laita maammoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Kaaret poies katketkohon, Kaaret veikkoni venosta Paikaksi sulhon venosen; Pohja poies puotkohon, Pohja siskoni venosta Paikaksi sulhon venosen." Kolmet kosijat.
Pian taukosi laulu, sillä muuan vene pistäysi esille niemen takaa ja kiiruhti suoraan tätä rantaa kohti. Venosen likemmäksi tultua tunsi Maria siinä olevan henkilön Ojalan Kaarloksi.
Veitsi on vyöllä Väinämöisen, pää visainen veitsessänsä; tuosta hän teki venosen, teki tieolla venosen. Soutelevi, luitelevi suolen päästä suolen päähän, souteli joka solukan, joka supun suikerteli. Vanha virsikäs Vipunen ei tuosta totella ollut.
Koska sitten Wäinämöinen ensiksi ennättää perille ja pyytää Pohjolan neitoa »ikuiseksi ystäväksi», muistuttaa tämä veitikkamaisesti heidän edellistä yhtymistänsä ja silloin kesken jäänyttä ehtoa: »Jokos sä venosen veistit, Joko laait laivan suuren Kehrävarteni muruista, Kalpimeni kappaleista»?
Mutta," lisäsi hän, naurahtaen: "tiedätkös mitä tämä oikeastaan merkitsee?" "Mitäs se merkitsee?" "Kuvan alle sopisi kirjoittaa": "Vesille venosen mieli tervatuiltakin teloilta." "Ai; kuinka kaunista!" huudahti Anni, ja paikalla oli kaunis lause kuvan alle kirjoitettu. "Onpa tuohon vielä jatkoakin," nauroi isä ja katsahti maisteriin, joka oli kuin tulisilla hiilillä. "Jatkakaa isä." "Tahdotko?"