United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kaikki muista muuttelosi unikonttisi unoha kotoisille tyttärille, kotiuunin korvaselle! Laulut heitä lautsan päähän, ilovirret ikkunoille, tyttöys tyvelle vastan, huimuus hurstin hulpiloille, pankolle pahat tapasi, laiskuutesi lattialle! Tahikka kaasolle taritse, työnnä kaason kainalohon, kaason vieä vitsikkohon, kantoa kanervikkohon!
Ajoi päivän, ajoi toisen, kohta kolmannen ajavi; jo päivänä kolmantena yllättävi Väinämöisen. Sanan virkkoi, noin nimesi, itse lausui ja pakisi: "Oi on vanha Väinämöinen! Tehkämme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme, kiistoin käynemme kosissa: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän."
Sanoi vanha Väinämöinen: "Teen minä sulan sovinnon: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän. Sille neiti antaminen, kelle mielensä tekevi, pitämättä pitkän kaihon, vihan viikon kantamatta." Ajoivat e'elle siitä matkoansa kumpainenki: pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa jämäsi. Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen.
Pyhä ei kiellä pyytämästä, Sapatti samoamasta; Aina antoi armoluoja, Lupasi hyvä Jumala, Pyhänäki pyytäjälle, Arkena anelijalle. Hyv' on olla hympyrällä, Lysti lyngällä eleä Kyllä lynkä linnun saapi, Kampura kalan vetävi; Ei sitä sotahan vieä, Ei tahota tappeluhun. Minun lauloa pitäisi.
Lähet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Tästä kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietävän kotihin, Vietävän isosi luoksi, Ei vieä isosi luoksi, Vieähän isännän luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän emosi luoksi; Ei vieä emosi luoksi, Vieähän emännän luoksi.
Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietäväsi veikon luoksi; Eipä vieä veikon luoksi, Vieähän kytyjen luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän sisaren luoksi; Ei vieä sisaren luoksi, Vieähän natojen luoksi.
Häitä Hiitola pitävi, Paha joukko juominkia; Tappoi häiksehen hevosen, Ruo'iksehen mustan ruunan. Ei ole häistä Hiitolaisten, Pahan joukon juomingista; Ei häjyä häihin vieä, Kylän kurjoa kutsuta. Itse hurjat häänsä juovat, Pahat piirunsa pitävät; Ei varoa vaivaiselle, Onnettomalle osoa. Mulnaiset ajat paremmat. Ajattelen aikojani, Muistan muita päiviäni, Parempia päiviäni, Entistä elantoani.
Ei ole tuossa miehen naista, Eikä miehen morsianta: Paha raiska paita päällä, Jatketut sukat jalassa, Silmät pesty silloin tällöin, Silmäkulmat milloin kulloin, Suut' ei siivottu ikänä, Poskipäit' ei polvenahan.* Enpä tainnut tuota naia, Kun oli musta kun torakka; En tainnut vihille vieä, Panna en papin etehen. Vaimon saanut. "Annas minulle Anniasi, Liitä lempilintuasi!"
Ei ole turvoa tulesta, Valkiaisesta varoa, Turvoa tuhoistakana, Vaivaistakana varoa. Tuikkaen tuli palavi, Vilkutellen valkiainen Eessä lapsen armottoman, Kohalla kovaosaisen. Noin tunsi tulen isäntä, Virkkoi valkian pitäjä, Tuvallinen tuumoavi, Ja sanovi saunallinen: "Pois turvaton tuvasta, Armoton katoksen alta! Tuulen vieä turvatonta, Ahavaisen armotonta, Varatonta vastarannan."
Kun nyt Matti kuunteleepi Kansan kauppoja ukolta, Mieli painuvi pahaksi Suuresta Savon suvusta, Kun on syntynnä säkissä, Karsinassa kasvanunna, Monen taipaleen takana, Kosken varsilla kovilla; Kun ei Luoja laittanunna Saimaata samaksi veeksi, Jotta sais Savonkin lapset, Kanssa Karjalan asujat Venehellä vettä myöten Vieä kaupaksi kalunsa Suomen suurelle lahellen, Kansakunnan karjamaille.