United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Häpeäisitte toki! kuului yht'äkkiä heleä ääni. Häpeäisitte sillä tavalla häpäistä vanhaa miestä! Ja joku tarttuu Kaukoa käteen, joku nostaa häntä kainaloista, joku pyyhkii hiukset hänen otsaltaan ja asettaa päähän lakin. Nuori, pitkä tyttö, sinikauhtana, avopää, pitkäpalmikko.
Se on Ahti Saarelainen, se on kaunis Kaukomieli Sua itki immet kaikki, sua kaikerti kanaset. Jotkut eroavat piiristä, tarttuvat Kaukoa kauhtanan liepeisiin, nostavat, vetävät, pyörittävät. Tsht! siitä kintuistani, koirat! Sihahti sana hullusti kahden pudonneen hampaan kolossa. Rähähti ilkkuva nauru niinkuin sille, joka joukon eteen kompastuu.
Sanovi sanalla tuolla: "Saari kaukoa näkyvi, etähältä haamottavi; havukoita haavat täynnä, koivut kirjokoppeloita." Sanoi vanha Väinämöinen: "Jo vainen valehtelitki! Havukoita ei ne olle eikä kirjokoppeloita: ne on Pohjan poikasia. Katso tarkoin kolmannesti!" Se on lieto Lemminkäinen katsoi kerran kolmannenki.
Kulki kuuluisa Kaleva, Poikinensa poikutteli, Etsien elinsijoa, Asuinmaata arvaellen. Kaukoa Kaleva kulki Päivän puolelta iteä, Päässyt päätänsä pakohon Ihmisiltä ilke'iltä, Jotk' olivat joutunehet, Tullehet tulille niille, Kussa lasna laaksoloissa Kuunteli kevätkäkeä. Paljo maita matkusteli, Paljo maita, paljo soita, Paljo synkkiä saloja, Korpimaita kauhe'ita.
Ja kellot kaikuu, kaikuu, kaikuu Ja vaarat kaukoa vastailee Niin juhlallista, Niin murheellista Nyt virttä saattojoukkue veisailee, Ja äiti kuollehen vainaan Kääntyvi puolehen taivaan Ja lapsensa sielulle autuutta rukoilee.
Ja niin tuli kohtalo kylmä ja jäinen ja mursi mun toivoni ainoonkin: on poissa mun päiväni, onneni ainut, on poissa mun kukkani kultaisin. Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi on vuottanut kaukoa sulhastaan, on vuottanut vuosia säästäen, toivoin, niin viestipä tuodaanki kuolostaan.
Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon. Kosi Päivä poiallehen: eip' on mennyt Päivälähän Päivän luona paistamahan kesäisillä kiirehillä. Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan Kuun luona kumottamahan, kehät ilman kiertämähän. Kosi Tähti poiallehen: eip' on mennyt Tähtelähän pitkin öitä pilkkimähän talvisilla taivahilla.
Kenpä vuotti veljeänsä, toivoi taattonsa tulevan; sepä vasta varsin vuotti, joka vuotti sulhoansa. Kaukoa näkyvi Kauko, Kaukon laiva loitompata: on kuin pieni pilven lonka veen ja taivahan välillä. Niemen neiet arvelevat, saaren impyet sanovat: "Mipä tuo merellä outo, kupa kumma lainehilla?
Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi On vuottanut kaukoa sulhastaan, On vuottanut vuosia säästäen, toivoin, Niin viestipä tuodaanki kuollostaan; Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain, On vaalinut armasta ainoistaan, On tuutinut turvoa, riemua äidin Niin seisooki tuoss' hänen haudallaan.
Se oli korvalta korea, silmältä sitäi parempi. Loi silmänsä luotehelle, käänti päätä päivän alle: kaaren kaukoa näkevi, pilven longan loitompata. Eipä kaari ollutkana eikä pieni pilven lonka: oli pursi kulkemassa, venonen vaeltamassa selvällä meren selällä, ulapalla aukealla; mies puhas perässä purren, mies sorea soutimilla.