United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain, on vaalinut armasta ainoistaan, on tuutinut turvoa, riemua äidin niin seisookin hänen haudallaan. Sua niin olen itkenyt, impeni hertas, itkenyt kaivaten päivät ja yöt, voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen angervaiselta ainoan viet?
Sitä keväisen virkeätä, siunattua puuta, jonka suloisten soitelmain loputtua laulajametsän runotar vaikeni ja nukkumaan kävi, nimitimme me nimellä Felix Mendelsohn, ja se ihmeellinen lähde oli muuan jalo nainen, jonka ohimoille taiteen loistava otsaripa kiertyi, lempivä puoliso, hellivä äiti, varhain valmistuneen kirkastettu sisar ja hartain ystävätär: Fanny Hensel.
Sinä impeni oi, olet aamunen auer ja syntynyt lietona leikkimähän, et tiedä sä tuulista, ukkossäistä, olet lapsonen päivyen pilvettömän. Minä syntynyt oon kuni yöhyen usma vain palteella rantaman hallaisen, ei kehtoa huolinut hellivä päivä, ma laps' olen yön sekä pimeyden.
Aarnion häneen useasti pitkään katsoessa hänen kasvonsa värähtelivät punastuksesta, sekä, kuin olisi sielussaan soinut toivoja herättävä vienosti hellivä sävel. Aarnio kysyi: Saanko tulla lähteissäsi asemalle? Et! vastasi nauraen Julia. Ja miksikä? Siihenkään ei Julia pitkään aikaan vastannut. Uudelleen Aarnioon sitten pitkään katsottuaan hän myönsi ehdolla, jos toisi hänelle kauniita kukkia.
Vaan varokaa, ett' ette te näe, mitä viel' ette nähneet, nuorta, jok' on ijän, kohtain suhteen vertahisenne, älkää hänt' unenpäinkään nähkö, ett' ei hänen silmäns iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielestä koskaan, kuin oka jäis sydämeenne ja hiljalleen sitä kalvais.» Lausui ja vaikeni nyt, sydämessään hellivä murhe.
Hän saattoi suuttua, mutta hänen lämmin ja ihmisiä hellivä sydämmensä ei sisältänyt mitään vihaa; vaakunaansa oli hän uurtanut kirjoituksen: Isänmaan edestä! ja sentähden häviölle joutuneet vastustajansakin kunnioittivat häntä.
Ulkoa kuului askelia ... semmoista aniharvoin tapahtui onnettomain asunnon ympärystöllä, jota taikauskoinen kansa karttoi ja vieroi ikäänkuin pannaan julistettua kirottua alaa. Mökin asujanten oli mahdoton tulijan suhteen erehtyä. Oli vain yksi ainoa, joka lohdutuksen tuojana tuli heidän luokseen; kaikkien joukossa yksi ainoa hellivä sydän, joka ei kironnut, vaan rakasti ja surkutteli heitä.
Kuin neitonen nuori, mi vuosia viisi On vuottanut kaukoa sulhastaan, On vuottanut vuosia säästäen, toivoin, Niin viestipä tuodaanki kuollostaan; Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain, On vaalinut armasta ainoistaan, On tuutinut turvoa, riemua äidin Niin seisooki tuoss' hänen haudallaan.
Mun aikan' tuli, tuli myrskyn lailla, Ja myrskyn lailla pohjolasta perkaan Pois aurehen, mi saastuttaa sen ilmaa, Ja muran kaiken, mit' on maalla sen. Mun voitto on, ja niin sit' aion käyttää, Ett' yksikään ei sitä multa kiellä. Mun tuomio, ja niin sen langetan, Ett' armo hellivä ei kirvest' estä. Mun Ruotsi on, ja kruunun sen ma saan, Kun rauhaan, voimaan olen saanut maan. Scheel!