United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pitkän kotvan lämmitteli taasen multaa harmajata, suurta metsää, kylkeä kovan granitikallion. Niinkuin kuului käsky ylähältä, niin on taasen yhtä rakkahasti roiston ja hurskaan peltoa vaalinut. Pieni yrtti, koppiainen maassa ei oo unohdettu. Kaikki saakoot elää ja kiittää elämän antajaa. Tuli lokakuun utuiset päivät ja tihusatehet.
Niin on emäntä tätä vaalinut kuin silmäteräänsä. Mutta täällä on ahdistavaa elää ... muitten, tarkoitan. Mahtoi isänkin elämä täällä olla tuskallista kitumista emännän rinnalla! Siunatkoon sinua, Johanna! Mistä sinä tuollaisia tiedät puhella...? kuka sinulle on kertonut? Olen sitä itse vaan välistä ajatellut.
Jukke se navettakartanossa askarteli Hannan apuna, olipa puhdistanut oriinkin, laittanut sille vuoteet, tehnyt appeen ja vaalinut kaikin puolin, Hannalle kannellut vesiä avuksi, pilkkonut puita, korjannut pitimiä ja autellut missä vaan taisi.
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Deifobos, sinä ain' olit veljist' armahin mulle, joita on vaalinut helmassaan Hekabe Priamolle; kahtapa kalliimp' oot sydämelleni nyt sinä vielä, kun minut nähtyäs uskalsit mun tähteni tänne muurien suojast' astua, muut kun jäi sisäpuolle."
Heitin kädelläni sen näkymättömäksi tekevän kaapun päältäni; vaan samassa harmaja mies katosi näkyvistäni. Aloin hiipiä pensaitten ja puitten synkimmässä siimeksessä puutarhan portille. Vaan minun kiusaajani, vaikka näkymättömänä, kulki jälissäni, yhäti minua sättien. "Tämäkö siis palkka siitä, että koko päivän olen vaalinut sinua, sinä heikkohermoinen herrasmies! Vai minusta aijot tehdä narrin!
Hän oli vaimonsa edessä, niinkuin lammas, ja noudatti pienempiäkin hänen mielipiteitään. Lapsiaan helli ja vaali hän, niin ett'ei mikään isä ole lapsiaan sen hellemmin vaalinut ja hoitanut. Kun seppä vaan oli kotona, olivat lapset aina hänen kintereillään ja kiikkumassa hänen polvillaan.
Hän, joka minua niin hellästi rakastaa, joka ikäni kaiken on minua kurjaa vaalinut, hoitanut, minua oikealle ohjata koettanut ilon ja turvan vanhuuden varaksi minusta kurjasta saadakseen... Oi minua! Miksi annoit tämän kaiken tapahtua... Miksi? Miksi? (
Siinä makasi se käsi kylmänä ja kankeana joka oli niin monta kertaa minun tähteni väsynyt, ja joka niin usein oli minua hellästi vaalinut; nyt se oli siitä lakannut, nyt se oli viime kerran vaipunut, väsynyt.
Kuin hellivä äiti, mi valvoen, soutain, on vaalinut armasta ainoistaan, on tuutinut turvoa, riemua äidin niin seisookin hänen haudallaan. Sua niin olen itkenyt, impeni hertas, itkenyt kaivaten päivät ja yöt, voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen angervaiselta ainoan viet?
Nyt kaatui korkea Troia, vaipui valta jo sen, nyt turman hetki on tullut!" Hälle Aleksandros jumalainen vastasi jälleen: "Hektor, on syyttömän päähän syy halu panna sun aina; ehkäpä laiminlöin minä joskus taistelon ennen, vaan en nyt emo kehnoks ei mua vaalinut myöskään siitäpä asti, kun toit sinä kumppanit laivojen kimppuun, täss' yhä seistaan, taistellaan kera danaolaisten.