United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Väänne vielä ja se oli Matin kädessä. Hän pyyhki pois hien otsaltaan. Hän nousi ja katseli ympärilleen, hän katseli kuollutta. Aurinko oli milt'ei kokonaisuudessaan näkyvissä. Ei levolle aikaa, nyt työhön jälle. Hän nosti lipasta; se nousi. Se oli vaan munalukoista kiinni enää. Se nousi, niinkuin arkun kansi nousee, kun sitä nostetaan. Hän kaasi tuolin ja työnsi sen lippaan ja lattian väliin.
Nyt hän hengitti helpommin ja nosti hattunsa pyyhkiäksensä hien otsaltaan. Kuinka tuskallista olikaan vanhan kaarlolaisen ollut tehdä tällainen tunnustus! Jokainen sana oli vähällä tukehuttaa hänet, mutta sanottu se nyt oli.
"Isäntä sanoi häntä enkeliksi, ja enkeli on hän minulle ollutkin. Mutta enhän sitä aikonutkaan sanoa. Näettekös isäntä, olipa kuitenkin totta, että sillä kertaa olin juonut liian paljon, mutta paloviinaa ei se ollut ja sepä juuri onkin pahinta." Hiki rupesi tihkumaan hänen rypistyneeltä otsaltaan, ääni oli hänet pettämäisillään, mutta hän rohkaisi mieltänsä.
"Tänä aamuna, herra kapteeni!" Kapteeni otti kalat ja katseli niiden kitasiin. "Niin, niin, tämänpäiväisiä tämä näkyy olevan!" Ala-upseeri otti lakin päästään ja pyyhkäsi hien otsaltaan. "Pitkin kallionsolia astuessani, olisin melkein voinut paistaa lohet tunturin seinällä", arveli Tronberg. "Kauniita kaloja, katsokaapa niitä, Grip! ... painavat varmaankin viisi naulaa."
Kuten kerran ennenkin näin hänet jälleen olemukseltaan muuttuneena edessäni. Hänen otsaltaan hohti se jumalainen henki, mikä häntä innostutti. Mutta toiset eivät näyttäneet huomaavan sitä hohdetta; ainakin mr Wickson, joka istui takanani, oli pysynyt järkähtämättömänä, koskapa kuulin hänen murahtavan: »Utopisti.» Sen ajan ihmiset olivat iskusanojen orjia.
Hänen näin sanoessaan ovenvartijan vaimo astui arasti lääkärin ja kipeän lapsen luo, pyyhkäsi hiukan otsaltaan epäjärjestyksessä olevaa tukkaansa, pani laihat käsivartensa ristiin selkänsä taakse, katsoi kaula pitkälle kuroitettuna poikaansa, katseli äänettömänä ja hämmästyneenä kosteita vaatteita ja kysyi sitten epäillen: "Ovatko pahat henget jo lähteneet lapsesta?"
"Sinä olet uskollinen. "Sinä olet taas omani." Huokaisten syvään ja ilosta huudahtaen hän levitti kätensä. Rautgundis lensi hänen syliinsä, ja he itkivät molemmat jälleennäkemisen ilosta. Matasunta, joka oli noussut seisoalleen, meni seinän viereen. Hän pyyhki hitaasti punaiset, irtautuneet kiharansa otsaltaan ja katseli paria, jota akkuna-aukosta tuleva kirkas kuutamo valaisi.
Oliko tuota ensimmäistä suurta voittoa seuraava asteittainen aleneminen, toivoton, tuskallinen taistelu, josta ei ollut muuta tulosta kuin masentavaa itsensä halveksimista ja katkeraa, milloin toisiin, milloin omaan itseen kohdistuvaa syyttelemistä. Tohtori pyyhkäisi taas kylmää hikeä otsaltaan. Sitte hän oikaisihe ja astui jäykkänä kuin ainakin etehiseen nuoria vastaan.
Tule tänne, Kron! huusi vaimo; tule tänne ... sinä et saa tällä hetkellä juosta tiehesi ... teidän molempien täytyy olla minua lähellä ... hyvin ... kas niin ... tuntuu siltä kuin tuskani lieventyisivät. Hän kiersi toisen käsivartensa miehensä, toisen poikansa kaulaan, nojautuen siten heihin molempiin. Suuret hikihelmet vierivät alas hänen otsaltaan.
Tulija tervehti toista äänetönnä ystävällisesti nyökäten. Hän näytti liiaksi väsyneeltä puhumaan, pyyhki takaraivoansa verhoavalla hunnulla hien otsaltaan ja istuutui arkun kannelle.