United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANJA. Viisi, kuusi hallavuotta Ei kovemmin koskettaisi Kalevalan vainioita, Kuin tuon korkean emännän Tulo Ilmarin talohon: Kodistasi, kaunis veljyt, Siit' asti sopu hävisi, Siit' asti lumikeränä, Kylmänä, mojottavana, Kasvoista kovan emännän Työväelle päivä paistoi. ILMARI. Sisko, liikoja latelet. Tunnen, kallis on sinulle Veljesi etu ja onni, Kunnia ja kuulu maine.
Se paikka, sekä Vipusen loihdot, Ilmarin emännän karjasanat, mainitut saunasanat j.n.e. tuleevat kuitenkin Loihtukirjaan, jonka tähden Kalevalassa voivat olla` lyhemmiten, ehkä ensimäisessä painossa nä'ytteeksi olivat hyödyllisetkin, ja halukkailta siitä voivat lu'ettaa`! 21:ssa runossa 269:stä säkeestä lähteen on muutamia lapsien laulusta tulleita säkeitä. Ovatpa ne hyvin sen luontosiakin.
Ajan henget sen oksia heijailkoon, valon keijut sen lehvillä leijailkoon ja soikohon sorea laulu yli peltojen mustan mullan kyntäjille, kylväjille, kylmän vainion vakoajille! Näin vasta nousee seinät Suomen vallan, näin vasta valmistuupi Suomen sampo. On sampuen saanut laine ja vienyt Ilmarin ihmetyön ja Ugrin heimojen maine on haudattu helmahan yön.
NYYRIKKI. Kellen annoit sen? KULLERVO. Ajattarelle. NYYRIKKI. Ellös juonitelko. Tämä karja, sen tiedän, on Ilmarin ja sinä hänen paimenensa, mutta et nautojesi avuksi riennä, vaikkas näet, kuinka pedot heitä ahdistavat. Mies, miksi seisot tässä niinkuin ei mitään tapahtuis? KULLERVO. Viisautta itselleni kokoon. NYYRIKKI. Tätä kootessas kohtaa Ilmaria vahinko näin ankara.
Mutta eipä räähkät rämeet, karut kankaat ja hienot pölyhietikot tahtoneet ottaa totellaakseen antamaan toimeentulevaa elatusta ahkerimmallekaan työntekijälleen. Harmaja hallakin oli paljon useimmin vieraana Ilmarissa kuin muilla onnellisimmilla. Tämän kaiken tähden olikin köyhyys ja kurjuus alinomaisena kumppanina Ilmarin perheessä parhaimmillaankin ollessa.
Lenteli liki kotia, tuosta loihe loitommaksi, poikki Pohjolan merestä sepon Ilmarin pajalle. Aukoi seppo ikkunansa, katsoi, kuin tulisi tuuli: ei ollut tulento tuulen, oli harmoa havukka. Se on seppo Ilmarinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mit' olet, otus, hakeva, istut alla ikkunani?"
ANDRAEAS. Jo kuuluu ääni torvien Ja väkenensä Maunu ritari Nyt lähestyy... PISPA HENRIK. Siis pitää meidän mennä. ANDRAEAS. Myös Ilmarin me kanssamm' otamme. KERTTU. Nyt jo! ... näin pian ... ja niin arvaamatta Ei lapsen ikä vaadi kiirettä, Kun on hän vasta kuuden-vuotias! PISPA HENRIK. Jos tänäpänä jotain laimin-lyömme, Se huomenna voi olla myöhäistä.
Lujahutti luikullansa, toitahutti torvellansa kolmasti kotimäellä, kuuesti kujosten suussa. Tuop' on Ilmarin emäntä, sepon akka, selvä nainen, viikon maiotta viruvi, kesävoitta kellettävi. Kuuli suolta soittamisen, kajahuksen kankahalta. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala! Torvi soipi, karja saapi!
KULLERVO. Jos ivalla haastat, Illi, Niin isäni puukon tyngän Työnnän suustasi sisälle. ILLI. Tee se, jos ivalla haastan, Ilvoon osoittaen: Tee kuin tuolle tuossa ammu. KULLERVO. Kotini, sukuni löydän! Vanhempaniko elossa? Kun kerrot, rutosti kerro! ILLI. Muistat eilisen elämän: Untamo keralla Väinön Kävi Ilmarin kotona? KULLERVO. Tuon kirotun päivän muistan. Siit' emännän valta alkoi.
Tämä ei oikeastaan kuulu kertomukseemme, mutta kuitenkin on tarpeellinen tietää, minkälaiset tilukset kantatilalla Ilmarilla oli. Kylässä oli vahva, roteva, naimaton mies, jota kutsuttiin Ilmarin Juuseksi.