United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarttuu oikealla kädellään Ilmarin, vasemmalla allapäin seisovan Kaukon käteen. Joukko samoin, vakavasti toisiaan silmäten, lyöttäytyy käsikkäin. POHJOLAN H
AKSEL. Eikä sitäpaitsi sinullakaan enää ole niin paljon aikaa minun kanssani juttelemaan, sitten kun pikku Ilmarin sait hoidettavaksesi. Itsekunkin tulee pitää huolta velvollisuuksistaan, näetkös! BERTHA. Sen hyvin ymmärrän; mutta minä vain pelkään tuon alinomaisen ulkona oleskelemisen kääntyvän tavaksi, pelkään, ettet enää viihdy kotona yhtä hyvin kuin ennen.
NUORI JOUKO. Tässä on parahin paikka: Siellä suo, vetelä täällä, Keskellä tasainen tanner. Tästä on tapa hänellä Käydä Ilmarin talossa Näissä päivin. KIRRI. Mies keralla, Kun hän käypi kukkumassa. NUORI JOUKO. Sano: ulvomassa! Kilvan Huutavat saloja pitkin, Jotta kansa kummastuisi, Kertoisi ja kuuluttaisi Mainetta mokoman miehen, Vallanpyytäjän pahimman.
En voi seurata sinua. Siirtyy Ilmarin luo. Meit' oli kansa kuulemassa: Kaksi yhdestä lupasi! Minun on valta voitossani: Mulla on sisu syvempi, Katkerampi, Hammas kahta karkeampi, Kynnet koukkuiset pitemmät. Nuoret lemmestä puhuvat! Keväthouretta! Kesällä Varisee kukoistus, tuoksu. Hyöty on syksyistä eloa! Oma hyöty, mun etuni, Mun makea nautintoni.
JOHANNES. Kuin kerta Suomen kirkon johtajana Hän ruhtinasten arvoon noussut on! KERTTU. Hän? Lapseni? JOHANNES. Niin aivan, Ilmari Tuo vilkas ilosilmä! KERTTU Kummallista! En jaksa sitä ajatella. ANDRAEAS. Pojan Sen vuoksi jätät meidän huostaamme Ja meidän hoidettavaksemme. KERTTU. Kenen Mä jätän? ANDRAEAS. Ilmarin. KERTTU. Ah, lapseni! Mun ainokaiseni ... mun ilon'...
ILMARIN EM
Susi suun revittelevi, karhu kiskoi kinttusuonet, puri puolen pohkeata, katkoi kannan sääriluusta. Kullervo, Kalervon poika, sillä kosti piian pilkan, piian pilkan, naisen naurun, pahan vaimon palkan maksoi. Ilmarin iso emäntä itse loihe itkemähän, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin teit sä, paimo parka! Ajoit kontiot kotihin, suet suurille pihoille!"
Kukaan ei piitannut hänestä, sillä eipä ympäristöllä asuvilla itselläänkään ollut mitään syötävää. Ainoastaan Ilmarin talosta nytkin tuotiin tavasta maitotilkka ja pettuleipää.
Jo minä johonki jou'uin, jou'uin joutavan jälille, härän hännän paimeneksi, vasikkojen vaalijaksi, joka suon on sotkijaksi, maan pahan matelijaksi!" Istui maahan mättähälle, päätyi päivän rintehesen. Siinä virkki virsissänsä, lauluissansa noin lateli: "Paistapa, Jumalan päivä, Herran kehrä, hellittele sepon karjan kaitsijalle, poloiselle paimenelle, elä Ilmarin tuville, emännällen ensinkänä!
Siitä Ilmarin emäntä, tuo takojan tarkka vaimo, lehmät läävästä lähetti, laski karjan laitumelle, pani paimenen perähän, orjan lehmien ajohon. Kolmasneljättä runo Kullervo, Kalervon poika, otti konttihin evästä, ajoi lehmät suota myöten, itse kangasta kapusi. Sanan virkki vierressänsä, kertoeli käyessänsä: "Voi minä poloinen poika, voi poika polon-alainen!