United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Milloin hyräili hän pari säettä jostakin laulusta, milloin kuiskasi hän: minunko kukkiani te tahdotte? ja silloin loisti tummempi puna hänen poskillansa, silloin välähteli salamoita hänen alastaipuneiden silmäluomiensa takaa, kohosi hiljaisia huokauksia hänen syvimmästä sydämmestänsä.
Sitä tehdessään hyräili hän yksityisiä sanoja äsken laulamastaan laulusta ja oli niin ajatuksiinsa vaipunut, ettei ollenkaan huomannut kaunista nuorukaista, joka jo kotvasen oli seisonut hänen takanansa ja tarkasti katsellut hänen työtänsä. "Oi, ystäväni", virkkoi nuorukainen, "oikeinpa sievää teosta te siinä teettekin".
Ja itse vaipui hän polvilleen vuoteen ääreen uskaltamatta kumartua lapsen puoleen. Ja yhtäkkiä puhkesivat polttavat pisarat niiksi sanoiksi, mitä hän muisti pienestä vaivaisesta suomalaisesta laulusta: "Se kuoli ikävään ei nälkään eikä haukan kynsiin". Hän nyyhkytti ja puristi kasvojaan lapsen jääkylmiä käsiä vasten: Anna anteeksi, pikku Maria ... annathan?
EEVA. Se olisi suuri vahinko, sillä minulla olisi hänelle tärkeää asiaa. ELVIIRA. Mennään seisomaan portille. EEVA. Se ei passaa. Mutta lauletaan »Onnen herran laulu». ANNA. Oletko kerrassaan hullu? Joka kuuluu olevan kauhean vihainen tuosta laulusta. Ei siedä Onnen herran nimeäkään enempää kuin härkä punaista vaatetta. EEVA. Silloinpa hän varmasti tulee.
Ensi alussa en voinut eroittaa mitä hän lauloi, mutta sitten kuulin aivan selvästi seuraavat säkeet tunnetusta vanhasta laulusta: Tule, tule, ukonpilvi, tule vainenkin Tapa, tapa multa appi-taatto taitenkin Iske, nuoli, iske anoppihin-äitihin Nuoren vaimon minä kyllä tapan itsekin. Eulampia lauloi yhä kovemmin ja kovemmin; erittäinkin kuuluvasti äänsi hän viimeiset sanat.
Täytyi vain tehdä voitavansa, koettaa olla hyödyllinen, raataa niin paljon kuin selkäranka kesti ja jättää muu korkeampien olentojen ohjattavaksi. Sillä välin voi kuitenkin iloita lintujen laulusta, yhtä paljon kuin onnistuneesta kokkapuheesta.
Levottomasta unenhorroksestaan heräsi laamanni Frank laulusta, jonka ääni oli hänestä melkein yliluonnollinen. Kesti kotvasen aikaa ennenkuin hän tuli selville siitä, että kuulemansa ääni todellakin oli hänen puolisonsa. Silloin hän sanomattoman peloissansa riensi sairashuoneesen.
Jotakin salaperäistä, jotakin, jota Helena ei ollut koskaan tuntenut, ei koskaan kokenut, heräsi eloon hänen sielussaan. Hehkuva puna poltti hänen poskiansa, kuin hänen kiihkeä laulunsa päättyi. Horn oli hyvin liikutettu laulusta. Hän samoin kuin niin moni muu ei rakastanut musiikissa taitoa eikä taidetta, vaan sitä aivan sinänsä.
Kaikukohon laulu maamme, Niinkun ukko jyrisee; Edespäin nyt astukaamme. Sydän lämmin sykäilee; Laulusta me voiman saamme, Laulu syömmen aukasee. Siis nyt käsi käässä teemme Laulain valan kallihin: Veri, henki Suomellemme; Terve maamme rakkahin! Kevätlaulu. Niitty jälleen vihannoipi, Nurmi kukkii tuoksuen. Peipon riemusävel soipi, Leivo lentää laulellen.
Se puhuu sisällisestä taistelusta, ei kuitenkaan sen syvemmästä, kuin siitä, että *hän ei tahdo* itselleen tunnustaa hurmautuneensa tästä laulusta. Hänen vieressään seisoo Iikan Antti lakittomin päin, pää alaspäin käännettynä ja liikkeistä päättäen taistellen ainoastaan häpeäntunteen kanssa. Miksi ne vetäytyvät yhä toisten takapuolille nuo ryhmän etumaiset?