United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Toiset seudut pääsivät paljon helpommalla; muutamat näyttävät kokonaan säästyneen. Kertomuksemme vie meidät Turkuun. Ollaan saman onnettoman vuoden lokakuun keskivaiheilla. Niiden harvojen matkustajain joukossa, jotka siihen aikaan tärkeimpiä asioitaan toimitellen kävivät Turussa, oli myöskin hyvä tuttavamme, Bertelsköldin vapaajoukon korpraali Simon Bång.
Muutamia asteita pohjoisleveyttä kääntyi tuuli äkillisesti sadekuuron vaikutuksesta koillisesta kaakkoon ja niin saimme kaakkois-pasaadituulen. Mentiin jälleen eteenpäin, raakapurjeet käännettyinä tuimalle laitatuulelle. Marraskuun 8 p:än illalla olimme päiväntasaajalla. Muutamia päiviä aikaisemmin oli pohjantähti kadonnut pohjoisen näköpiirin sumuihin, kuten vanha tuttavamme Otavakin.
Hän oli puettuna lumivalkoiseen vaippaan, jota kultainen solki kiinnitti vasemmalla olkapäällä. Tummanruskeaan, pehmeästi aaltoilevaan tukkaan oli palmikoitu ohut murattiköynnös. Hän oli tuttavamme Valeria. Täällä, näiden syrjäisten, vahvojen muurien sisällä oli hän saanut turvapaikan, kun hänen isänsä talo Napolissa oli luhistunut.
Istu, jos sinulla lie tuolia muassasi. Kiitän, saatan minä seisoakin, sanoi Eerikki. Kohta sen jälkeen aukeni ovi, ja mestarikokki astui riemuiten sisään, mukanaan eräs vanha kalastaja, Lauri eli Laurikainen, tuo vanha tuttavamme, joka nyt harjoitti tätä elinkeinoa ja kantoi jotakin kammottavaa otusta selässään. Mikä se on? tiuskaisi keittiömestari. Se on hauki, vastasi mestarikokki.
Tämä tulija ei ollut mikään muu kuin tuttavamme Hintsa Suurpää, joka tukevilla käsivarsilla nosti otuksen korkealle ilmaan, missä sen pienet jalat vallattomasti ponnistivat, kunnes vihdoin mokoma käsi pääsi ottamaan Hintsan parrasta kiinni ja pakoitti häntä päästämään saaliinsa maahan.
Taas taivaan alla kiurusen soi ääni korkealla, ja tuttavamme käkönen taas kukkuu kankahalla, ei malta pieni perhokaan nyt uinailuaan jatkamaan jo kevät tullut on! Siis mielen routa, murhe pois! sen kevään lämmin voittaa ken kaihon orja olla vois, kun riemun aika koittaa? Siis kevään laulu raikas vaan nyt kaikkialla kaikukaan! Jo kevät tullut on! Uno von Schrowe. Oma maa.
Mutta ei siltikään Kallen ollut hyvä olla, yhä hän pelkäsi sitä, antaako hänen vaimonsa hänelle ensinkään anteeksi. Kun olimme saaneet kaikki kapineemme kokoon ja jutelleet tuttavamme hyvästi, hypähdimme rautatie-vaunuun, ja niin sitä lähdettiin. Pitemmittä seikkailuitta pääsimme New-Yorkiin ja siitä laivaan. Laivassa ollessammekin puhui Kalle vaan aina vaimostaan ja sen anteeksiantamisesta.
Kaikessa tapauksessa olivat kilpa-ajot hänen mielestänsä ainoastaan rikasten ja joutilaitten työtä, eikä vasta-alkavien, joilla maatilansa oli ainoastaan arennilla. Pyörittäessänsä neulomakonetta ei Mari kuullut että joku tuli porstuaan. Ovi aukeni ja sisään astui vanha tuttavamme unilukkari. "Hyvää päivää, nuori emäntä," tervehti vieras, "niin ahkera ja uskollinen."
"Niin," vastasi toinen nainen, "kyllähän sekin hyvä saattaa olla; mutta, näettekö, korkean arvoinen herra, asian laita on niin, että meillä molemmilla on sotamiehiä kosijoina, ja nyt ovat meidän tuttavamme sanoneet, että olisi parempi jos rupeaisimme Venäjän uskoon." Vaimojen nimittämiä sotamiehiä lähetettiin noutamaan; vaimot saivat käskyn odottaa.
"Tääll'on ollut jotain kahakan tapaista, onnellinen herra", vastasi vanha tuttavamme seppä, "meidän porvarein sekä noiden Etelämaan lurjusten välillä, jotka ratsastavat Douglas'in lipun perässä; ja me olemme heitä lennättäneet aina tänne Abotin kadulle saakka." "Kas se oli hyvä se oli hyvä! Ja te annoitte noille konnille kelpo lailla selkään?"