United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän itki, syvästi surkutellen itseään, ja hänen ajatuksensa juoksi menneisin aikoihin. Hän oli ajatellut saavansa elää hauskasti, rakastetun miehen kanssa hiljaista elämää, tietämättä koko mailmasta mitään, hän kun oli jo kyllästynyt ravintolan oloihin, ja nyt häntä ahdisti semmoinen pelko, vaikkei hän ollut siitä oikein selvillä, että koko tämä kerskailtu elämä seisoo horjuvilla jaloilla.
Mitä meidän aikomuksiimme keisari Napoleonin aseitten-riisumis-aatteen johdosta tulee, eivät ne nyt näyttäneet lainkaan voivan onnistua. Sanottiin, ettei aika ollut sovelias tämän aatteen toteuttamiselle, ja valtaistuimen lähistössä tiedettiin, ettei itse valtaistuinkaan seisonut varmoilla jaloilla.
Minäkin vielä kävin koulua hänen luonansa, vaikka vähän minä kyllä tiedän. Alakuloisen näköisenä kulki opettaja Hukkasen rinnalla kylän kautta. Hän oli tullut tänne niin jaloilla, ylevillä ajatuksilla, ja oli kolahtanut niin kovaa, kivistä todellisuutta vastaan. Usein kuuli hän takanaan sanottavan: toa on varmaan veres opettaja.
LALLI. Sen sanot heille, että ryhtyneet Me sotatoimiin kiivaast' olemme Ja että vihollisten parvia Jo muutamia ompi voitettu. Myös kerro, että paljon väkeä On tänne kaikkialta samonnut. Kell' ompi henki, jonka pyhittää Hän tahtoo sankar-töillä jaloilla Ja ansiollisilla tulkoon tänne!
Mutta jos jotain alkaa mennä vinoon, niin silloin täytyy sinun tarttua ohjaksiin.» »Sen kyllä teen, mutta sen täytymisen sinä jo tänä syksynä kynnät peltoon viljaa kasvamaan. Olkoon nyt vaan kaikki onneksi uudelle isännälle!» »No no! Hm.» Ja vanhempi veli taasen rykäsi. »Minkäs hinnan talosta sovimme?» »Ei mitään hintaa! Sinä otat talon semmoisenaan, niin olet heti hyvillä jaloilla.
Erään suuren pääkaupungin leveimmän, vilkkaimman ja kauneimman kadun varrella oli muitten rakennusten rinnalla eräs komea linna, joka harvoin oli kiinnittämättä ohikulkevien huomiota. Marmorista rakennettu, jaloilla, solakoilla pylväillä ja veistokuvilla koristettu, isoilla suippokaariakkunoilla varustettu, muistutti se Kreikan ihania rakennuksia.
"Olette nukkuneet raskaasti," sanoi hän; "seuraus vaivaloisesta matkasta ja vilusta." "Nyt olen minä hereillä," sanoi Vendale ja hyppäsi ylös, ehkä horjuvilla jaloilla. "Ettekö itse ole nukkuneet?" "Olen luulemma nukahtanut hiukan, vaikka olen mielestäni koko ajan ollut katsovinani hiljaa ja kärsiväisesti valkeaan. Kuitenkin täytyy meidän nyt pestä itsiämme ja einehtiä ja sitten lähteä matkalle.
Kukaan ei häntä hoitanut ... eikä hän ketään pyytänyt eikä tahtonutkaan itseään hoitamaan. Työtä ei hän ollut etsinyt kahteen viimeiseen viikkoon ... ei jaksanutkaan. Hänen naamansa oli parroittunut. Se oli ikään kuin kaventunut. Luonnostaan vetisen harmaat silmät ammottivat isoina. Kyttyrää pakotti... Jaloilla ei pitkälle kontattu...
Joka silloin tuli korjaamattomilla hiuksilla, eli likaisilla silmillä, jaloilla tai kengillä, pantiin seisomaan keskellä laattia kaikkien pilkaksi, ja siellä hetken aikaa seisottuansa, lähetettiin kotia puhdistettavaksi. Moni kylän väkiä tätäkin pahastui; mutta heillä ei ollut mitään sanomista koulusta, ja asiat kävivät niin kuin Toivonen tahtoi.
Mutta minä olin ehdoin tahdoin riistänyt itseltäni kaikki ne tasapainovaistot, joiden avulla pahinkin meistä voi pysyä edes jossain määrin vakavilla jaloilla kiusausten keskellä, ja minuun nähden merkitsi pieninkin kiusaus lankeemusta. Samassa hetkessä heräsivät kaikki helvetin henget minussa raivoonsa.