United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annapa, anoppiseni, työnnä toinen tyttäresi naisen entisen eloille, sijalle sisaruensa!" Louhi, Pohjolan emäntä, sanan virkkoi, noin nimesi: "Pahoin tein minä poloinen, pahoinpa, polon-alainen, kun ma lapseni lupasin, työnsin sulle toisenkana nuorena nukahtamahan, verevänä vieremähän: annoin kuin sutosen suuhun, karhun kiljuvan kitahan.
Pois on mennyt kansanlapsi, pois on lasten ystävä, pois on sankar' arvollinen siis on meillä ikävä. Raskaita, kaihon kaipauksen kyyneleitä vuotaa nyt; surun sumut, pimeyden pilvet, murheen usvat mielemme nyt on peittänyt. Suuri on kaatunut kansalainen, liitänyt kuolon kitahan, siitä surevi suomalainen, häntä seuraten hautahan. Ehkä kutsui Luoja hänen pois Suomen saloilta kulkemasta.
Kun tämä kave katovi, Emon tuoma erkanevi, Jääpi maat matojen syöä, Lehot ilvesten levätä, Pellot peurain piehtaroia, Ahot hanhien asua, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Soria sotainen tauti. Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi, Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.
Etkö kyllin jo kiusannut minua? Kodistani korkeasta minut ryöstit, raakalainen, toit läpi merien myrskyn tänne kurjuuden kitahan, yön ja pakkasen pesähän, kitumahan, kuolemahan. Olenhan kuninkaan tytär! Orja, muistele osaasi! Polvistu katuen! Anna asunnoksi linna mulle! Ehkäpä kujerruksesi silloin kuulen, säästän sua.
Ota kuin osansa haukka Kaakotellessa kanojen. ILVO. Eivät kuule käskyjäni, Vaativat muka etuja, Oikeutta. LOUHI. Syötä heitä, Juota heitä! Täytä vatsa Vyötä myöten! niinkuin täällä Häissäsi hyvin opetan. Kansa on ylevä karja. Sitä kaitsen kuin haluan, Tai talutan teurahaksi Sodan kiljuvan kitahan, Kuinka miellyttää minua. ILMARI. Täällä joukkoa tähystä! Harva on Kalevan urho Juomahaarikan sivulla.
Ken sit' ei täytä syökse Tuonelaan Kitahan tuskain valapetturi Ja kiroukses alle ankaran Suo hänen sukunsakin hukkuvan! TOINEN N
Tuhansin Hectoreit' on kentällä: Galate-ratsullaan hän tuossa riehuu Ja tekee puhdasta; taas jalan tuossa, Ja mik' ei silloin pakene, se hukkuu Kuin kalaparvi valaan kitahan; Taas tuossa on, ja Kreikan miehet kaatuu Kuin kypsä vilja niittomiehen tieltä; Hän milloin missäkin on; ottaa, jättää; Halua taitavuus niin noudattaa, Ett' tekee hän min tahtoo, tekee senkin, Mik' ihmis-älylle on mahdoton.
Suku suuresti surevi, Laji kaikki kaihoavi, Heimokunta hellehtivi Saavani minun sotahan, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnujen kitahan; Sortuvan sotatiloilla, Vainoteillä vaipuvani.
Neito rukka tuomittihin Lohikäärmehen kitahan; Lohikäärme huokasihen, Huokasihen, henkäsihen: Ennen nielen nuoren miehen, Nuoren miehen miekkoinehen, Heposen satuloinehen, Papin kirkkokuntinehen, Kuninkaan kypärinehen, Ennen kun nielen nuoren neien, Nuoren neien, morsiamen: Neito poikia tekevi, Laivan lapsia latovi, Tuohon suurehen sotahan, Tasapäähän tappeluhun, Joss' on verta päälle polven, Joss' on päätä, kun mätästä."
Sä mainesi ja mantereinesi, ja lakines ja kaikin laitoksines, ja uskoines ja äidinkielines, kuin oma äiti armas, armahampi sä mielest' olet miehen vapahan! Sun päältäs rasitusta poistaaksensa tuo Ruomin kelpo poika Gurtius ei auta muu! Manalan auenneesen kitahan syöksi nuoren itsensä.