United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän taistelun taikka oikeammin tappion perästä me heti asetuimme pääkaupunkiin kalpaa paljastamatta, sillä kun kaikki oli valmistettuna rynnäkköä varten ja tykit asetetut sopiville paikoille, saapui korkea neuvoskunta nöyrästi pääkortteeriin ja jätti meille pääkaupungin ja myös koko valtakunnan. Rauha tehtiin sentähden heti, ja me teimme juhlallisen tulomme tuohon loistavaan kaupunkiin.
Se kävi näin: minä olin vielä nuori poika, vaikka ehkä vuotta, kahta vanhempi, kuin te, sillä kuudestoista syntymä-päiväni oli jo takanani, kun minä tulin Tukholmaan ja tulin sotamieheksi. Kotonani ei minulla ollut mitään rauhaa; käydä pellon-vakoa ja ohjata auraa ei huvittanut minua laisinkaan, paljon enemmin huvitti minua ratsastaa raivolla hevoisella, tahi pidellä pyssyä ja kalpaa.
Katson ma kunne, aina ma nään Medusan pään! Tappanut olet jo taattoni armaan, minä lien toinen; jokainen on, ken kasvosi näki, tahtosi loinen! Orjana jaksa en enää ma nousta, käyttää en heimoni kalpaa, en jousta. Herpoaa käsi, kun eessäni nään Medusan pään! KOLME TYTT
Yks heistä oppilaalta näytti suuren Hippokrateen, min luonto luonut oli iloksi olioinsa armahimpain. Toisessa pyyde vastakkainen näkyi: kirkasta, terävää hän kantoi kalpaa, jok' yli puronkin mua peljästytti. Näin sitten neljä hahmoltansa nöyrää, ja sitten ukon, joka yksin astui kuin unessa, mut kasvoin aate-syvin.
Kourat, jotka ovat kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa tarttuakseen aurankurkeen ja luotirihmaan, eikä joka miehen ole helppo unhottaa leirielämän rajua hillittömyyttä lempeän kotilieden ääressä. Kuten jokaisen rauhanteon jälkeen, oli sentähden vuosi 14 Saksassa hurja aika.
OSRICK. Tarkoitan aseen käyttämisessä; tunnustuksesta päättäen, jota hänelle myönnetään, hän on siinä taidossa verraton. HAMLET. Mitä asetta hän käyttää? OSRICK. Miekkaa ja kalpaa. HAMLET. Siinähän kaksi asetta; mut olkoon menneeksi.
Sultaani antoi suurelle-visiirille kauniin kalvan. Suuri-visiiri otti sen ja lausui: "Teidän korkeutenne tietää, että minä nuoruudessani olen oppinut pitelemään vain kirvestä; käyttää kalpaa ja johdattaa armeijoja en minä oikeastaan osaa. Kuitenkin tahdon minä sen kaiken tehdä, minkä voin; mutta ell'ei sota onnistuisi, niin muista se, oi sultaani, että en minä ole syypää sotaan!"
Hän opetti häntä käyttelemään keihästä, kalpaa, kilpeä ja jousta, heittämään kivikiekkoa, ponnahtamaan yhdellä hyppäyksellä leveimpienkin ojien yli; hän opetti häntä vihaamaan kaikkea valhetta ja vilppiä, auttamaan heikkoja, pitämään sanansa; vielä lisäksi opetti hän hänelle myös useita erilaisia laulutapoja, harpunsoittoa ja metsästystaitoa; ja kun lapsi muiden nuorten knaappien kera lähti ratsastamaan, istui hän ratsunsa selässä kuin valettu, niin että hevonen, aseet ja hän itse muodostivat ikäänkuin vain yhden ainoan ruumiin.
RAIMUND: Pelkkää hyvää, teidän korkea-arvoisuutenne. Olen luvannut hänelle ainoastaan ritarillisen suojelukseni. Mitä se merkitsee? RAIMUND: Se merkitsee, että kukaan ei ole hänen päästään hiuskarvaa koukistava, niin kauan kuin tämä käsi tätä kalpaa pitelee. TUOMAS: Se oli kevytmielinen lupaus, herra ritari. Peruuttakaa se! RAIMUND: Minä en voi. TUOMAS: Te ette voi? RAIMUND: En. Olen vannonut sen.
Yks heistä oppilaalta näytti suuren Hippokrateen, min luonto luonut oli iloksi olioinsa armahimpain. Toisessa pyyde vastakkainen näkyi: kirkasta, terävää hän kantoi kalpaa, jok' yli puronkin mua peljästytti. Näin sitten neljä hahmoltansa nöyrää, ja sitten ukon, joka yksin astui kuin unessa, mut kasvoin aate-syvin.