United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Todellinen ihmetohtori, ystäväiseni, vaikka hän lääkkeitä pitelee samalla tavalla kuin hän pitelee miekkaa... Murhaavastiko? Ha, ha! Ei, niinkuin leikkikalua, jolla hän tekee hämmästyttävän taikatempun ja heittää sitte pois sen.
Mutta pitelee päätänsä. Jaa ... rumilla ilmoilla voisin olla Krokelbyssä, vastaa Sakris. Ja mikä on raha? Kunhan kehittyneempi ihminen tulee maailmassa toimeen! Minä: raha on turhuus... Ja kuulkaas: minulla on ollut täällä niin lysti olla! Minulla on ollut täällä niin lysti... Yhtäkkiä huudahtaa Sakris: Niin lysti ... kuin olisin teidän ottopoika! Ja tädinkin ottopoika! Ottopoika? ällistyy Mikko.
TOINEN VEENI Jos tästä tulisi jotain enempää, niin onkohan yhdentekevää maataanko täällä vai valvotaan? ENSIM. VEENI Ja minä sanon: Jos tulee, silloin he kyllä makaavat tai pakoilevat metsissä. Myrkyllisesti: Ja mitä Urmaaseen tulee no, perästä kuuluu mikä tuolla tänä iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua! MUUAN MERVI Sivukulkevasta mervi-ryhmästä kiivaasti: Mitä sanot...?
Rantatörmä oli väkeä mustanaan. Mikä ihme sitä pitelee? Se kun on tehty tulvainkin varalta, kosken mylly, tuumaili Matti. Vedenpaisumus tämä on eikä enää tavallinen tulva. Yhä se vain seisoo! Kun ei tulle vettä kovempaa, sanoi Matti. Mutta tuskin oli hän sen sanonut, kun kuului huuto: Nyt se menee! Suvantoon oli kokoontunut puuruhka, jonka keskustana oli iso lato.
VOITTO. Minä tunnen itseni sangen onnelliseksi, nähdessäni työni hedelmät noin kauneissa käsissä. KUSTAA. Hän suutelee kättä. No, peijakas! LIISA. Valitettavasti kyllä enin osa meistä vaan pitelee sukkapuikkoja ja neuloja ja jos oikein korkealle pyritään, niin haetaan joku helppotajuinen romaani. Mutta uskokaa, Voitto, minua! ei kaikki ole semmoisia.
Kaikkien silmät ovat kääntyneet häneen, kun hän, vasen käsi selän takana, oikeassaan pitelee hopeahelaista piippua, hopeaiset kellokäädyt heiluilevat sinne tänne, ja kaunis on tuo musta samettinuttu ja leveät housut mustasta sametista ja punaiset liivit.
Siksi tempaa Käkriäinen nyt puoleksi kiukuissaan ja puoleksi pelästyneenä maasta koholle niin tavattoman ison kiven, että se tuskin mahtuu syliin, ja nostaa sen, sillä hän on väkevä kuin peikko, päänsä päälle, pitelee siinä sitä pitkän aikaa ja tirkistää kiven alta Muttiseen ja nauraa, rohkaisevalla äänellä: »Hähhäh.» Mutta Muttinen ei myhähdäkään, hän kääntyy selin ja menee sisään.
Esaa tuodaan ulos kantaen, Hautalan Janne yksin pääpuolesta pitelee, toiset jalkapuolesta. Esa lasketaan jalkeilleen porstuassa. Siellä ainoastaan muutamat kynttilät himmeästi valaisevat. Ihmiset kuhisevat, tungeksivat. Melkeinpä luulisi noiden Hautalaisen silmäin voivan katsoa läpi ikivuoren tuossa, kun hän Esaa silmillään mittelee.
RIZZIO. Mutta mikä mainio sormus tuo on, jota jarli tuossa pitelee? LETHINGTON. Kallis, eikö totta? Harvoin olen senkaltaista loistoa nähnyt! Kuinka? se on suuremmasta arvosta kuin kalliin kruunutimantti! LETHINGTON. Oletteko joskus seisoneet juvelipuodissa? RIZZIO. Kun ostan kalliita kiviä, niin tuotan ne luokseni. LETHINGTON. Minua ilahuttaa että kuitenkin voitte sitä arvostella.
Mutta hänen äänensä vapisee ja käsi vapisee, jolla hän uudinta pitelee. Georg, joka on seisonut kääntyneenä pois, kädet kasvoilla, nostaa päänsä ja katsoen ikkunaan sanoo yhtä vapisevalla äänellä: Todellakin kuinka kaunis! Ja rupeaa lähestymään katsoakseen muka ikkunasta. Silloin Helena päästää uutimen ja suuntautuen etehiseen päin, sanoo taas: Pitäisi kävelemään, Georg