United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta mitä se auttaa häntä, jos hän nousee vastaan kirkon valoa, joka on Jumalasta? Eikö hänen kirkkautensa ole silloin himmenevä kuin kalpea kuudan taivaan auringon koittaessa? RAIMUND: Aivan varmaan, teidän korkea-arvoisuutenne. Siksi onkin hänen taistelonsa turha ja hän itse tuomittu menemään perikatoon. TUOMAS: Se oli kirkon kuuliaisen lapsen sana, ritari Raimund. Sitä käydään kautta maailman.
RAIMUND: Se oli ensin pyyntö, nyt se on esirukous. Mutta ellette te suostu siihen, on se pian oleva vaatimus ja singahtava vasama teille... TUOMAS: Ritari Raimund: minä pyydän, miettikää sanojanne! Te loukkaatte sitä korkeata hengellistä arvoa, jota kannan näiden kaarten alla...
Te olette kuullut kuiskittavan ... siellä täällä ... leiritulien ääressä ja Hämeen hyllyviä soita ratsastaessanne ... jotakin, jota te ette mielellänne tahdo minulle ilmoittaa. RAIMUND: Dominus episcopus: mitä se olisi? TUOMAS: Kas niin, kertokaa se vaan minulle!
Minä ymmärrän: se saattaa tehdä itse urhoollisen temppeliherrankin sydämen alakuloiseksi. RAIMUND: Kuitenkin luulen minä, että pahan syyt ovat tällä kertaa syvemmällä. TUOMAS: Syvemmällä?
RAIMUND: Ja vaikka minä loukkaisin itse Pyhän Pietarin ja Pyhän Paavalin hengellisen pappeuden edustajaa, nyt kysyn minä teiltä, piispa Tuomas: tahdotteko peruuttaa käskynne, jonka olette antanut minua kuulematta, ja jättää tuon panttivangin nyt heti kuuletteko: nyt heti! takaisin minun tuomiovaltani alle? TUOMAS: Hän kuolee. RAIMUND: Ei! Hän ei kuole.
RAIMUND: Nevajoen rannalla? Siellä kohtasitte te siis vihollisen? TUOMAS: Siellä kohtasi meidät ruhtinas Aleksander Jaroslavinpoika ja tuli sankariksi. Mutta kuka pelastaa nyt Suomen kirkon ja sen turvattoman kristillisen seurakunnan? TUOMAS: Herra legaatti... BALDUIN: Luonnollisesti oli se suuri onnettomuus, suurin, mikä tällä hetkellä voi kohdata ristin hentoa viljelystä alla pohjantähden.
TUOMAS: Epäilemättä olisi tullut niin tapahtua, ritari Raimund. RAIMUND: Kukin on uskollisesti täyttänyt velvollisuutensa. Kukaan ei ole säikkynyt henkeään taikka kieltäytynyt kestämästä matkan rasituksia, jotka tällä kertaa todellakin ovat olleet yli-inhimilliset...
Mutta kysykää heiltä, niitä se merkitsee, tiedustakaa kuormarengeiltä talleissa, vaatikaa vastausta ratsupalvelijalta metsäpolulla, ja he hymähtävät teille vain omituisesti ja mutisevat: piispa Tuomaalla ei ole onni mukanaan, piispa Tuomas on syntynyt turmion tähden alla... RAIMUND: Teidän korkea-arvoisuutenne... TUOMAS: Oliko teillä jotakin lisättävää matkakertomukseenne?
Mutta nyt täytyy minun todellakin rientää piispankartanoon. Me tietysti syömme yhdessä illallista? TUOMAS: Se on oleva suuri kunnia minulle, herra legaatti. RAIMUND: Vasta pari päivää sitten, teidän korkea-arvoisuutenne. TUOMAS: Ja teidän retkenne menestys, jalo ritari? RAIMUND: Sama kuin teidänkin: palajan tyhjin toimin, vain muutamat harvat panttivangit ainoana sotasaaliinani.
TUOMAS: Minä en peruuta käskyäni milloinkaan. Mutta nyt vannon minä teille, piispa Tuomas, että se on punertuva kristillisestä verestä... TUOMAS: Haa, te uhkaatte minua? Te paljastatte miekkanne Herran huonehessa? RAIMUND: En, minä en uhkaa teitä, piispa Tuomas, vaan niitä, jotka aikovat totella teidän omavaltaista määräystänne tässä asiassa. BALDUIN: Mitä täällä tapahtuu?