United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille; Noin se siskolle sanovi: "Hyvästi sisarueni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?" Noin sisar sanoiksi vinkki: "En itke minä sinua, Jospa kuulen kuolleheksi: Veli toinen saatanehe, Veli paljoa parempi, Korttelia korkiampi."
Kysykkö enon appii Min annap eno aviksi? Eno rapsaap rahalle. Kysykkö mimmin appii Min anap mimmi aviksi Mimmi rapsap rahalle. Kysykkö kylän appii Kylän miehet isäni Kylät naiset emäni Kylän pojat puolet vellot Kylän tyttäret sisarueni. Avittakaa ainuttani Matkamiestä marjuttani. Ken soalla, ken solella Ken on vaskisormuksella. Kerääjä kääntyen ylkään.
Kun ollaan nuoria, pikku sisarueni, ei pidä elonhehkulta siipiä katkoa, siellä kotona kurpistellaan kulmia viattomimmallekin leikille, ja olenpa varma, että neiti Fager ja ne muut "sisaret" ovat jo aikoja sitte tuominneet minut helvettiin!
Jo menevi Väinämöinen selässä meren sinisen kokan kultaisen kuvussa, melan vaskisen varassa pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan." Tunkihe sepolle tuska, rautiolle raskas tunti: kirposi pihet piosta, vasara käestä vaipui. Sanoi seppo Ilmarinen: "Annikki sisarueni!
Ettäpäs elävin silmin näitä maita matkaelet, kun jo itkin kuolleheksi, jo kauan kaonneheksi! "Kaks' oli poikoa minulla, kaksi kaunista tytärtä. Niist' oli osattomalta kaksi vanhinta kaonnut: poika suurehen sotahan, tyttö tietämättömihin. Poikani tuli takaisin, eipä tyttö tullekana." Kullervo, Kalervon poika, itse ennätti kysyä: "Kunne tyttösi katosi, minne sai sisarueni?"
"Siinäpä minäi synnyin, Sekä synnyin, jotta kasvoin, Siinä Kiikasillan päässä Mie olen Kiikan Yrjön poika, Voi minä poloinen poika, Voi poika polonalainen! Makasin sisarueni, Ainoan emoni lapsen, Alla uutimen utuisen, Alla vaipan vaskikirjan. Missä nyt piiltä pillojani?
Juho vastasi hänen katseesensa suruvoittoisesti hymyillen: Tiedätkö, pikku sisarueni, että ihmissydän on kumman horjuva, sanoi hän hiljaa; minä olen kaiken aikaa aihkaillut huolissani ja antanut niiden raskauttaa itseäni siinä määrässä, jotta olin vähällä väkivaltaisesti vapauttaa itseni niistä, mutta nyt, kun todella seison kuolon kynnyksellä, huomaan että on kuitenkin jotain, jonka eteen kannattaa elää.
Kullervo, Kalervon poika, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo nyt on kummat kuulununna, turmiot tapahtununna, kun pi'in oman sisaren, turmelin emoni tuoman! "Tulin viennästä vetojen, maarahojen maksannasta. Päätyi neito vastahani; mie tuota kisauttelin: se oli sisarueni, se oman emoni lapsi! "Se jo surmansa sukesi, kuolemansa kohtaeli kosken kuohu'un kovahan, palavahan pyörtehesen.
Siitä seppo Ilmarinen kävi itse kylpemähän sekä kylpi kylläksensä, valelihe valkeaksi; pesi silmät sirkeäksi, silmäkulmat kukkeaksi, kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan, tuli tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskipäät punertavina. Siitä tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni!
Neiti tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä Olen kerran keskimäistä, Tytär tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen." Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Korjasta kohotteleksen: "Voi poloinen päiviäni, Kun pi'in sisarueni, Lannutin emoni lapsen, Noilla Wäinön kankahilla, Ammoin raatuilla ahoilla!"