United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon. Ja huonehess' on niin kuin salainen tenho ois, Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.
Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa. Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.
Tuolla piilen pillojani, Kuss' ennen isoni piili, Miehen murhan tehtyänsä, Karhun kiljuvan kiassa, Vatsassa valaskalojen, Vein uivan untuvassa." Tuiretuisen lapset. Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Läksi viemähän vetoja, Maarahoja maksamahan. Rekehensä reutoaksen, Kohennaksen korjahansa, Ajoa karettelevi, Matkojansa mittelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin synkillä saloilla.
Kullervo-tarinan aineksia tavataan monessa runossa. Sen muodostuksia on esm. Samaan tarinapiiriin kuuluvat "Tuiretuisen lapset", v. 19, ja "Kullervon sotaan lähtö", v. 30, y. m. m. Muutamat Kantelettaren runot koskevat myös kertomusta isosta tammesta tai muita Kalevalan aineita. Mainittakoon vielä moniaita tarun-omaisia lauluja.
Neiti vastahan tulevi, Hivus kulta hiihtelevi, Noilla Pohjan kankahilla, Lapin laajoilla saloilla. Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Jo tuossa piättelevi, Suutahan sovittelevi: "Tule korjahan koria, Hyvä lahja laitohoni!" Neiti suksilta sanovi, Hiihtimiltä hiioavi: "Surma siulle korjahasi, Manala rekyehesi."
Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon. Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.
Poika tuhma Tuiretuisen, Lapsi kehjo Keiretyisen Itse tuon sanoiksi virkki: "En ole sukua suurta, Enkä suurta, enkä pientä, Olen kerran keskimäistä, Poika tyhjä Tuiretuisen, Lapsi köyhä Keiretyisen; Vaan mipä sinun sukusi? Sano'pa sinun sukusi, Jos olet sukua suurta, Isoa isän aloa."
Vaan pian into nousee ja sydän lämpiää, Ja sävel kasvaa, paisuu ja kaikuin helkähtää, Ja ukon käyrä varsi se sorjaks kohoaa, Ja silmist' ihmeenlainen välähdys tuikahtaa. Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon.