United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se taivas kaunihina kaartuu kerran, kun kansat merten yli kättä lyö, kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, kun joka lapsi lemmen leipää syö, ja itse Luoja jättää taivahansa, käy alas onnen kruunu otsallansa ja jokaisell' on joulu rinnassansa, ja väistyy maasta vihan, vainon yö. Siell' on maata kyntäjällä, vettä viljoin soutajalla. Keinutan kehtoa, laulatan lasta vaulussa vemmelpuun.
Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi, Kehnon heinän kasvajaksi, Tulin nurmiturpeheksi, Sain sammalmättähäksi. Olin ennen, kun olinki, Armahampi aikoinani, Olin kukka kuuskesoisna, Vilkka viisivuotisena; Kun ma istuin, maat ilotsi, Kun ma seisoin, seinät kuulti, Kun ma tanssin, taivas kiehui, Kun kävin, kämärät läikkyi.
Siitä seppo Ilmarinen kävi itse kylpemähän sekä kylpi kylläksensä, valelihe valkeaksi; pesi silmät sirkeäksi, silmäkulmat kukkeaksi, kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan, tuli tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskipäät punertavina. Siitä tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni!
Hänen lähetessään käskee Louhi tytärtänsä pukeumaan mitä parahimpiin koruihin. Semmoista käskyä olisi tuskin ollutkaan tarvis lausua, sillä tyttö on nähtävästi itsestäänkin hyvin halukas näyttämään kauneuttansa kaikkein kirkkaimmassa loistossaan. Pohjolan neito Viitiseikse, vaatiseikse, Pääsomihin suoritseikse. Näin koristettuna tulee hän tupaan Silmistänsä sirkeänä, Kasvoiltansa kaunihina.
"Jopa kiitin saajanaisen; annas katson kaiken kansan, onko kansa kaunihina, väki vanha vänkeänä sekä nuoriso somana, koko joukko juoleana! "Jopa katsoin kaiken kansan, ehkä tiesin ennoltaki: eip' ole tässä ennen ollut eikä varsin vasta liene tämän joukon juoleutta, tämän kansan kauneutta, väen vanhan vänkeyttä, väen nuorison somuutta.
min lääkitsi ja umpeen sai Maria, sen iski, aukas hän, mi kaunihina nyt hänen jalkojensa juuress' istuu. Rivillä kolmansien istuimien ja hänen alapuollaan istuu Rakel Beatricen kanssa, kuten silmäs näkee. Sara, Rebekka, Judith, runoilijan sen myöskin iso-isän äiti, joka tuskassa tunnon lauloi: Miserere!
MARGARETA. Jos hän kaatuis, niin itkisinpä, kaiken elämäni häntä kaipaisin, mutta kaipaukseni henkäisi kuin suvilehdossa länsituuli; sillä hän kuoli urojen kuoleman. KARIN. Mutta elääpä hän kuitenkin ja on kerran viettävä häänsä meidän kartanossa, häänsä riemuisat, hän komeana sulhona ja sinä morsianna ihmeen kaunihina. Mutta ah ja voi!
Se taivas kaunihina kaartuu kerran, kun kansat merten poikki kättä lyö, kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, kun joka lapsi lemmen leipää syö; ja itse Luoja jättää taivahansa, käy alas onnenkruunu otsallaan, ja jokaisell' on joulu rinnassansa, jumalat vanhat syntyy uudestaan vain silloin, silloin on onni. AURINGONS