United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olin ennen otramaana, Otramaana, kakramaana, Kaalimaana kaunihina, Papupeltona parasna; Jo jouvuin sekalimaaksi, Kehnon heinän kasvajaksi, Tulin nurmiturpeheksi, Sain sammalmättähäksi. Olin ennen, kun olinki, Armahampi aikoinani, Olin kukka kuuskesoisna, Vilkka viisivuotisena; Kun ma istuin, maat ilotsi, Kun ma seisoin, seinät kuulti, Kun ma tanssin, taivas kiehui, Kun kävin, kämärät läikkyi.
Mitään erinomaista ei kumminkaan tapahtunut, sillä nuo pahat puoleni eiwät koskaan tulleet näkywiin, jonkatähden toiset nuorukaiset eiwät siitä tienneet mitään, enkä minä itsekään, ennenkuin wasta näinä kowina aikoinani. Likimäisessä naapurissamme oli ihan minun ikäiseni Kerttu niminen tyttö, jonka kanssa kaswoimme aiwan yhtärintaa.
Sulho rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä sulho, kaunis sulho, Lunasta minua täältä!" "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme laivoa hyveä; Pane yksi lunnahiksi."
Tällä sormuksella minua on aikoinani kihlattu ja sen saa minulta poika perinnöksi. Minä en enään tarvitse sitä ja luulen, ett'ei Loviisa halveksi sitä kantaa. Eikä siitä nimeäkään puutu. Onhan siinä H. H. ja luulen aivan samaksi, jos ne lukee: Heikki Huopala tai Heikki Helmikangas. No, helkkarin hyvä, huudahti Aspela, että Marilla on tuo sormus jälellä.
Olin ennen, kun olinki, Olin armas aikoinani, Kaunis kasvinpäivinäni; Olin kun omenakukka, Tahi tuores tuomenkukka, Tahi mansikka mäellä, Puola polttokankahalla. Jo kyllä kahdestiki tätä ennen olemma maininneet, missä näitä lauluja tätä nykyä enimmästi tavataan.
Olipa minulla mieltä, Oli ennen aikoinani; Oli mieltä muillen asti, Sekä tointa toisellenki, Paljo pantua väkeä, Ajatusta annettua. Jo nyt on mieli melkiässä, Kaikki toimi toisialla, Ajatus ahavan tiellä, Väki väljässä tilassa. Mieli on toisen miehen päässä, Toimi toisessa talossa, Väki toisen hartioissa, Toisen aivossa ajatus.
Teidän sananne kävivät syvälle sydämeeni, sillä ne muistuttivat minulle, mitä minä aikoinani tein samalla tapaa eräälle nuorukaiselle, josta toivottiin paljo, niinkuin kaiketi teidänkin pojastanne. Luultavasti muistelin häntä, soittaessani teille tuota laulua, sillä hän oli sen säveltänyt, ja minä sen ensimmäiseksi hänelle soitinkin. Minusta se on aina ollut kaunis laulu.
Sisko rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä sisko, kaunis sisko, Lunasta minua täältä! "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme lammasta hyveä; Pane yksi lunnahiksi."
Veikko rannalle laseksen Kujerrusta kuulemahan, Valitusta vaatimahan. "Hyvä veikko, kaunis veikko, Lunasta minua täältä!" "Millä mä sinun lunastan, Kun onpi vähä varoa?" "Olipa sinulla ennen, Oli ennen aikoinani, Minun kasvinpäivinäni, Kolme ruunoa hyveä; Pane yksi lunnnahiksi."
Tämä näyttää käsittämättömältä, mutta kun minä itsekin olen aikoinani ajanut juuri samoissa vaunuissa ja ollut saman harhaluulon vallassa, niin on sanojani uskottava.