United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin lauloi mokomat miehet minkä minne, kunka kunne: ahoille vesattomille, maille kyntämättömille, lampihin kalattomihin, aivan ahvenettomihin, Rutjan koskehen kovahan, palavahan pyörtehesen, virran alle vaahtipäiksi, kosken keskelle kiviksi, tulena palelemahan, säkehinä säykkymähän.
Kirkkotiemme kivistöllä, Metsän petojen pesillä, Karhut kanssakumppanimme, Pyry päiväpaistehemme. Ei mieli mesiä tehnyt, Kylki kuuta kasvattanut Pahan pakkaisen käsissä, Kovan ilman kouratessa, Pahimmissa päivissämme, Hengen hädäss' heltehessä; Moni heitti henkensäkin, Vaipui poijes varvikkohon, Kuoli korpehen kovahan, Kankahalle kaatui maahan.
Mhyy!... Mhyy!... Ja onko sinulla nyt talkkunajauhoja säästössä asti?... Jos vaikka tuo Sohvi kävisi hakemassa. On toki... Kun vain Sohvi tuo säkin, niin kyllä sieltä talkkunaa tulee... Eikä ole rahasta kysymystäkään. Kovahan se on jauhamaan tään Pentin mylly. Kova on mylly jauhamaan. (
»Lapsi», murahti Antti tyytyväisenä. Jussi taas virkistyi, kun sai näin kostaa. Riemastuen hän kertoi: »Esimerkiksi sillä Tohmajärven vallesmannilla kuuluu olevan semmoinen kiroamis-ääni, että koko Tohmajärven seurakunta saa siitä ylpeillä ja vielä Pälkjärvikin aina sinne Ruskealan rajaan asti.» »Kovahan se kuuluu olevan noitumaan», myönsi Antti.
"Pahoin tekivät", virkkoivat muut. "Kovahan se oli teille, se vainaja", virkoin minä eräälle miehelle, jota tunnustelin Harlow'in talonpojaksi. "Ka, tietty se, herrahan se oli", vastasi mies, "mutta pahoin ne tekivät sittenkin." "Pahoin tekivät", kuului jälleen joukosta. Haudallakin seisoi Eulampia aivan kuin tympeytyneenä. Ajatukset häntä vaivasivat ... raskaat ajatukset.
»No, lääkäriinpä, lääkäriin...» Emäntä meni liedelle askaroimaan ja sanoi vähän ajan perästä: »Saisi tuo Leenakin jo nousta kuolinriepuja pesemään.» »Antaa tuon raukan nyt nukkua. Kovahan tuolla on lapsella ollut työpäivä», sanoi isäntä. Kyyneleet pulpahtivat silmiini ja valuivat pitkin kuumia poskiani, mutta koetin maata hiljaa. »Ei meidän passaa sitä talven yli tässä pitää.
Lähteäksensä käkesi, tullaksensa toivotteli noille Väinölän tuville kera Väinön voitteloille. Iso kielti poikoansa, iso kielti, emo epäsi lähtemästä Väinölähän kera Väinön voitteloille: "Siellä silma lauletahan, lauletahan, lausitahan suin lumehen, päin vitihin, kourin ilmahan kovahan, käsin kääntymättömäksi, jaloin liikkumattomaksi."
Nouse lempi liehumahan, Kunnia kukostamahan! Kule kuu, palate päivä, Pala nuorten miesten mieli! Syän syttyös tulehen, Povi polttohon kovahan, Vatsa valkian väkehen, Mieli melki heltehesen; Jott' ei oisi öissä maata, Eikä päivällä levätä! Paloi tuli, paloi taula, Pala nuorten miesten mieli!
Saatuaan ilmaa keuhkoihinsa juoksee hän taas sinne päin, mihin Jouko oli paennut, hyppää kivelle ja kiljuu: Tuonne sun manoan ... kosken kuohuhun kovahan... Kivi on keskellä jokea, rautavanne ympärillä ... umpilukolla lukittu. Siinä on sija sinulle, jost' et pääse päivinäsi, selviä sinä ikänä ... kenenkänä laskemalla ... et sanalla suurimmalla ... et edes oman isäsi!
Mieltäni en saa ma viihtymään Ennenkuin kaulaan asti astelen Veressä noiden julmain muukalaisten! Voi kummaa, ettäs vielä rohkenet Mun silmäin eteen tulla! Vapise Mun vihastani, vaimo! KERTTU. Raivoomasta Jo lakkaa Lalli! Syypää onnehesi Kovahan olet itse, hurjasti Kun surmaat Herran pyhät lähettiläät!